tiistai 30. joulukuuta 2014

Sydämeeni joulun tein

Huppista, joulupäivitys jäi ihan kokonaan tekemättä... Noh, vielä ei olla uuden vuoden puolella joten teenpäs sen nyt!

Joulu 2014 oli ihan hieman pikkasen vähäsen erilainen kuin mihin olen ehtinyt tässä vuosien aikana tottua... Täältä Japanista käsin on hankalaa viettää perinteistä perhejoulua, joten oma aattoni vierähti sitten vähän muissa merkeissä. Toisen asuntolan vaihtaritytöt olivat järkänneet meille joulupippalot, joihin sisältyi pitkälti samanlaisia asioita kuin Suomijouluihinkin; ruokaa, lahjoja, ruokaa, pelejä, ruokaa ja sen sellaista. Toki siinä meinasi vähän tulla tippa linssiin perhettä ja sydämeni valittua kaivatessa mutta aivan jees mukava ilta oli. Myöhemmin onnistuin vielä skypettämään kotiin sen verran perusteellisesti, että kömmin aivan onnellisena sänkyyn uusissa pyjamissa maha täynnä ruokaa ja joulusuklaita <3 Onnistuin ihanan perheeni lähettämillä mausteilla keittelemään itselleni vielä ihan glögimäiset glögit! Mausteita on vielä paljon jäljellä, joten taidan rikkoa perinteitä ja jatkaa glögin juomista vielä joulun jälkeenkin...

Glögiä ja pipareita!
Suklaata ja tuikkuja!
Postitonttu lähetti minulle myös iiison kasan joulusuklaita sekä ihania led-tuikkuja koska täällä ei saa polttaa oikeita. Ei sillä että uskaltaisinkaan paljoa kun täällä joka ikinen pömpeli ja härpäke tuntuu toimivan kaasulla, huhhuh...

Aatto meni siis varsin rauhallisissa ja loppujen lopuksi aika jouluisissa merkeissä. Joulupäivänä käytiin sitten parin ihanan tyypin kanssa syömässä kivassa italialaisessa ravintolassa josta sai tosi tosi hyvää pizzaa! En ihan ehtinyt ottaa kuvaa siitä koska se oli tosiaan aika nam ja kärsin aivan järjetöntä nälkää... Ravintolareissun jälkeen käytiin vielä viereisessä kahvilassa jälkkäreillä ja jatkettiin siitä matkaa läheiseen pubiin istumaan iltaa. Paikan päällä meitä oli odottamassa livemusiikkia!

Bändi X, en nyt muista nimeä...
Aivan mukavaa musiikkia soittivat, tykkäsin. Sitä paitsi, kontrabasso ja saksofoni, nam nam! Siinä bändiä kuunnellessa ja henkeviä jutskaillessa vierähtikin sitten muutama tunti, ja pöytään tuotiin jossain vaiheessa vielä herkullisia joulutervehdyksiä baarin puolesta.

Mmmmm
Joulu oli siis kaiken kaikkiaan edeltävien odotusten vastaisesti oikein mukava kokemus täällä kaukomaillakin! :) Ensi jouluna pitää vain syödä sitten tuplamäärä kinkkua ja muita jouluherkkuja kotona, eiköhän tuo onnistu. Nyt ei muuta kuin eteenpäin kohti uutta vuotta ja uusia kujeita (tai miksei vähän vanhojakin koska ne ovat testattuja ja hyväksi havaittuja)! Ihanaa uutta vuotta kaikille~

tiistai 23. joulukuuta 2014

Keikka

Eilinen, huhhuh...

Voisin vaikka alkuun kertoa miten paljon rakastan musiikkia. Ihan hitosti. Musiikki on ehdottomasti ihmisen parhaita keksintöjä. Kuuntelen musiikkia ihan jatkuvasti, yleensä aina kun olen hereillä... Aivan sama miten kökkö olo on ikinä, piisit pauhamaan niin johan tokenee. Ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka osaavat luoda omaa musiikkiansa ja vieläpä uskaltavat jakaa sitä muillekin, ja rakastan livemusiikkia suunnattomalla intohimolla!

Siitä päästäänkin eiliseen, jolloin tajuntani räjähteli tuhansien universumien voimalla tjsp. Pääsin nimittäin katsomaan yhtä lempparibändeistäni livenä täällä Sapporossa! Kyseessä on siis japanilainen poppoo, ヒトリエ eli hitorie. Pian tänne saapumiseni jälkeen satuin selailemaan noita sivuja ja huomasin että pojat olivat päättäneet tulla pyörähtämään Sapporossa! Ei muuta kuin yliäänikoneen vauhdilla lippuja ostamaan ja innolla odottelemaan tuota ihanaa päivää eli eilistä.
 
Oltiin kaverin kanssa toisessa rivissä aivan reunassa joten aika loistavalle paikalle päästiin! Siinä kohti missä seistiin oli vielä semmoinen joku pieni koroke, jonka päällä onnistuin seisomaan lähes koko keikan ajan ja näin siten lavalle ihan kunnolla, jeee! Korvatulpat tietty jätin fiksuna tyttönä kotiin, joten korvat olivat ihan siinä kaiuttimen vieressä vähän hätää kärsimässä mutta oli se sen arvoista (ja kuulo on vielä tallella)! Keikkapaikkana toimi tosi pieni paikka jossain kellarissa, ja keikkameininki oli jotain aivan huippua. Siellä sitä sitten pompittiin muun porukan kanssa pari tuntia. Sain kyynärpäästä muutaman kerran mutta edelleen sen arvoista! Keikan jälkeen koppasin mukaan vielä kiertuepaidan sekä poikien uuden levyn. Sain kaupan päälle myös julisteen, jee! Veikkaanpa että nämä alkaa olla tämän porukan viimeisiä pienempiä keikkoja, on ne vaan niin hullun hyviä että kai ne on kohta jo supersuosittuja. Ja minä olin paikalla! Aivan uskomaton tunne ja uskomattomat keikkatäpinät vieläkin...

Score~
Toivottavasti tuo paita ei ehdi kulua puhki ennen kuin palaan Suomeen...

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lämpö

Pikapäivitys sen kunniaksi, että lähes kolme kuukautta täällä majailtuani laitoin tänään ensimmäistä kertaa asuntolahuoneeni lämmittimen päälle.

Surrur ja hurrur
Siinä se nyt humisee! Lähtölämpötila oli tuon laitteen mukaan 10 astetta, heh... Ei kylmä ole tähän asti haitannut ja olen säästänyt ihan mukavasti rahaa. Tänään ensimmäistä kertaa kyrsi tulla kylmään kämppään. Joskus kai sen oli tapahduttava. En tosin kerta kaikkiaan ymmärrä miksi ikkunat täällä ovat yksikerroksisia! Luulisi olevan aika yleisessä tiedossa, että Hokkaidolla on ihan kunnon talvia, joten miksi ihmeessä? Hmh...


Ja kun näitä ruokakuvia näyttää olevan joka välissä niin pistetään tähänkin nyt yksi. Ensimmäinen sushiannos, jonka täällä olen syönyt (ei, täällä ei syödä pelkkää sushia päivästä toiseen)! Koppasin nuo mukaan tuosta lähikaupasta, koska teki hulluna mieli! Olivat muuten tosi hyviä, mutta hajosivat niin helposti että puikot piti hylätä aika pian.

Jees ei kai siinä, pitkään onnistuin välttelemään opiskeluhommia mutta ehkä on parempi hyökätä niiden kimppuun nyt kun ne vähiten sitä odottavat.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Ruokaa

Bonuspostaus! Löysin kamerastani satunnaisia ruokakuvia, joten nakkelenpas niitä tähän koska pystyn hoh hoh.


Eräällä asuntolamme valvojista oli synttärit, joten järkkäsimme tyttöjen kanssa hänelle yllätyssynttäribileet! Useat meistä tekivät jotain ruokaa kotimaistamme, joten kaikenlaista ihanaa syötävää oli tarjolla. Itse pyöräytin lihapullia, koska ne ovat helppoja, hyviä ja ne voi tehdä ilman uunia (joita täällä ei pahemmin ole).

Eräs japanilainen ystäväni kutsui minut ja muutaman muun kotiinsa nabebileisiin tuossa joku aika sitten! 

Siinä se porisee~
Muistaakseni olen maininnut naben aiemminkin, kyseessä on siis tuollainen pata jossa kypsennetään erinäisiä asioita ja syödään sitten yhdessä. Tosi perinteinen talviruoka täälläpäin, ja lämmittää todellakin mukavasti! Kaverilla oli kämpillä vielä kotatsu, eli pöytä jonka alla on lämmitin. Sellainen olisi kyllä ihana täällä omassakin huoneessa...

Sienet ja muut härpäkkeetkin vielä mahtuivat tuonne
Valmista herkkua!
Ihan uskomattoman hyvää! Syönnin jälkeen padassa on jäljellä vielä osa liemestä ja joitain satunnaisia jutskia. Ettei tarvitsisi heittää mitään pois, lisätään loppuliemeen vielä jotain syötävää (ilmeisesti yleensä esim. riisiä tai nuudeleita) ja syödään loputkin pois. Tällä kertaa pataan upposi riisiä.

Ennestään täyteen mahaan vielä vähän täytettä!
Nam nam!

Eräänä ihanana viikonloppuna mentiin tyttöjen kanssa mahtavaan buffettiin, jossa sai syödä sekä suolaisia asioita (pizzaa sun muuta) että kakkuja ja muita makeuksia tunnin sisään niin paljon kuin maha veti. Aivan huippu paikka, menen ehdottomasti uudestaan.

Ensimmäinen suolainen lasti!
Kaikki ruoka oli tuolla ihan todella hyvää, tosin tuo päällimmäinen pizza hieman yllätti; siinä oli juustoa ja omenaa. Makea pizza!

Ensimmäinen lukuisista kakkulasteista
Kakut olivat tuollaisia ihanan pieniä kuutioita, ja niitä sai hakea viisi kerrallaan. Joka ikinen maistamistani kakuista sai aikaan äänekkäitä riemunkiljahduksia makunystyröissäni!

Toinen lukuisista kakkulasteista
Lihoinkohan tuolla nyt kilon vai kaksi, en tiedä, kuka noita nyt laskee...

Ihanan Veeran kanssa hilpeinä!
Vähän vielä hömpöteltiin ostoksilla
Mahtavia kokemuksia, ihania ihmisiä, hyvää ruokaa. Siinäpä osuva tiivistelmä ensimmäisestä parista kuukaudestani nousevan auringon maassa. :)

Zen

Oho, hyvää itsenäisyyspäivää! Mihin syksy meni? Piti tuosta parin viikon takaisesta zen-seminaarista kirjoitella jo aiemmin mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikö?
Eli vietettiin siis yksi yö ihan oikeassa temppelissä zen-seminaarin merkeissä! Viikonloppu sisälsi mm. kaikenlaista keskustelua ja työskentelyä ryhmissä, hullun hyvää ruokaa, kuumia lähteitä sekä tietty meditaatiota! 

Kuten aina, olin tuon viikonlopun aikana tosi huono ottamaan kuvia... Yleensä kamera oli ihan muualla kuin itse olin ja ne muutamat kuvat jotka onnistuin ottamaan tuntuvat olevan aika tärähtäneitä tai muuten vaan kummallisia, huoh.

Matkalla!
Matkustimme paikan päälle bussilla, aikaa vierähti Sapporosta joku tunnista kahteen tuntia? Saatoin nukahtaa jossain välissä...


Tämmöinen suht siisti alttari temppelistä löytyi. Tuossa huoneessa meillä oli kaikki ryhmähommat tutustumisleikeistä loppupalautteeseen, joten aika kivoissa puitteissa saatiin asioita pohtia! Sunnuntaiaamuna meillä oli myös pienimuotoinen aamuseremonia, jonka aikana käytiin jokainen yksitellen tuolla alttarin edessä kumartelemassa ja polttamassa suitsuketta munkkien lausuessa sutria. Oli todella mielenkiintoinen kokemus!




Tässä vielä pari kuvaa tuosta samaisesta huoneesta. Katonrajasta löytyi tuollaisia hullun hienoja puukoristeita. Tuo oli mielestäni hienoin mutta hyvää kuvaa en saanut siitä näköjään millään otettua...


Ruoka oli tosiaan ihan mahtavaa koko reissun ajan, mutta sain otettua kuvan vain tästä. Kuvassa taitaa olla illallinen, ellen ihan väärin muista. Lautaselta löytyy riisiä ja erinäisiä kasviksia, kupeista löytyy tofua, katkarapuja, kasviksia sekä keitto jossa oli mm. sipulia ja pinaattia. Ainut asia joka ei makuhermojani pahemmin poksautellut oli tofu, jonka koostumus muistutti lähinnä märkää taulusientä... Toki söin kuitenkin kiltisti kaiken, koska olisi tuntunut tylyltä jättää mitään! Aamupalalla saimme muuten hieman erilaista, mustasta seesamista tehtyä tofua, joka oli puolestaan aivan uskomattoman hyvää! Yksi munkeista teki sen meille ihan omin kätösin ja oli todella innoissaan kun kaikki tykkäsivät siitä :)

Tyttöjen huone
Kaikkien päivän hommien ja illallisen jälkeen käytiin onsenissa eli kuumassa lähteessä hieman hautumassa. Oli aivan ihanaa, varsinkin ulkoaltaassa lumen ympäröimänä! Mukava kokemus oli myös porealtaan tapainen allas, jossa poreet olivat ihanan helliä kuplia varsinaisten poreiden sijaan. Tykkäsin! Itselläni meinaa tosin kylpiessä lähteä taju aika nopsaa, joten kovin kauaa ei aina passaa lillua. Saunalla on muuten samanlainen vaikutus, joten olen kummallinen suomalainen enkä pahemmin sauno... Jos kylpiessä saisi juoda jotain makeaa, kestäisin pidempään mutta juomia ei arvatenkaan saa viedä kylpyosastolle, pöh.

Temppelille palattuamme levitettiin sitten futonit tuonne tyttöjen huoneen lattialle. Isoin siskonpeti, jossa olen koskaan nukkunut! Sammuin varsin nopeasti tapahtumarikkaan päivän jälkeen mutta hyvä niin, sillä herätyskello pärähti soimaan jo ennen aamuseitsemää...
Molempina päivinä pääsimme myös kokeilemaan zazen-meditaatiota. Annanpa kuvan puhua puolestani:
...
 Tuolla lailla siis istuttiin ja tuijoteltiin puuseinää. Omat rautakankijalkani eivät millään taittuneet oikeaoppiseen lootusasentoon (tai edes kovin lähelle) mutta mahtava kokemus oli silti. Tässäpä teille ohjeita jos tahdotte kokeilla itse! Session alussa meille ei kerrottu sen kestoa, mutta jälkeenpäin saimme tietää istuneemme tuolla vain 15 minuuttia! Tuo aika tuntui todella pitkältä kun seurana olivat vain omat kummalliset ajatukset elämästä ja kaikesta sekä kivusta huutavat jalat. Uskomatonta, että normisessiot saattavat olla monta tuntia pitkiä... Seuraavana päivänä istuimme hieman pidempään, tosin vain viisi minuuttia pidempään.

Lähtöpäivänä saimme tutustua japanilaiseen teeseremoniaan, joka oli todella mielenkiintoista. Odotin meditaation lisäksi juuri tuota teeseremoniaa eniten...


Tarjolla oli macchaa eli vihreää teetä. Kuppiin laitettiin macchajauhetta sekä kuumaa vettä, ja sitten tee vispattiin valmiiksi pienellä vispilällä. Tuloksena oli kauniin vihreä, vaahtomainen tee. Kuulostaa helpolta, mutta teen vispaaminen oli itse asiassa todella vaikeaa. Oikean ranneliikkeen löytämiseen menee hetki (itse en löytänyt sitä missään vaiheessa)! Teeseremoniaan kuuluu niin paljon kaikenlaista, että sen oppimiseen menee vuosia. Ihan uskomattoman hienoa hommaa!

Siitä se lähtee!
Pääsimme myös kokeilemaan tuollaisen teeseremoniassa käytettävän liinan taittelua. Oli kuulkaa hankalaa! 

Niin mitenkä se meni?
Meille myös näytettiin temppelistä löytyvä teehuone.

Ei mikään kovin iso huone!
Saimme kuulla todella mielenkiintoisia asioita tuosta huoneesta. Teehuoneet ovat tarkoituksella pieniä ja niissä on myös todella pieni sisäänkäynti, josta pitää mennä hieman kömpien pää edellä. Tuosta ahtaasta sisäänkäynnistä oli aikanaan mahdotonta viedä teehuoneeseen aseita (kuten miekkoja), joten ne oli pakko jättää ulkopuolelle. Teehuone on rauhan paikka, johon aseilla ei ole asiaa!

Temppelissä vietetty aika lukeutuu ehdottomasti elämäni mieleenpainuvimpiin. Temppelissä asuvat ihmiset olivat todella mukavia, hienoja ihmisiä, ja tahtoisin ehdottomasti palata tuonne joku päivä... Olemme kuulemma tervetulleita milloin vain, joten eiköhän tuo vielä tässä vuoden aikana toteudukin!


perjantai 14. marraskuuta 2014

Talvi?

Lunta tulvillaan on raikas talvisää!
Tällainen maisema minua tervehti tänä aamuna, kun aukaisin verhot (pimennysverhot muuten, score). Eilen aamulla vielä lähdin luennoille ihanassa auringonpaisteessa kesätakilla ja -kengillä, mutta illasta alkoi tupruttaa lunta sellaisissa määrin, että kotiinpaluu oli aikamoinen seikkailu. Japanin lumentulo on tyyliä "ihan hitosti kerralla" ja eilisillasta tähän hetkeen asti lunta onkin tullut lähes tauotta. Tykkään tosin Japanin tyylistä todella paljon enemmän kuin Suomen "hihih vois tulla vähän räntää ja sitten joko sulaa tai jäätyä" -pelleilystä joka tuntuu nykyään jatkuvan läpi talven... 

Liinakkomme jäi tosin suosiolla talliin
Pyörät näyttivät tänä aamuna tältä, joten päätin suosiolla vaihtaa apostolin kyytiin... Tässä asuntolassa ei ole minkäänlaista katosta mihin pyöränsä voisi tunkea (pyörävarastosta puhumattakaan). Täällä ei ilmeisesti muutenkaan kannata pyöräillä talvisin, ellei tunne pakottavaa tarvetta kuolla tuskallisesti. Jo pelkästään lumi kaikessa runsaudessaan romuttaa pyöräilyhalut varsin tehokkaasti mutta asiaan vaikuttavat myös liukkaat tiet joita ei tosiaan hiekoiteta... Kyllä menee hetki tottua tuohon kävelyyn kun Oulussa on ajanut (tai ainakin yrittänyt kovasti ajaa) pyörää kesät talvet! Tänään yliopistolle töppöstellessä minulla kesti ehkä 20 minuuttia, pyörällä menisi ehkä viidestä kymmeneen minuuttia, yhh...

Kävelyssä on tosin hyvätkin puolensa. Ainakin kunnon kannalta kävely on paljon parempi vaihtoehto kuin pyöräily, sillä pyörälläni yliopistolle pyyhältäessä en edes hengästy! Pyörällä liikkuessa kotimatkaa ei myöskään sen kummemmin ajattele, ja yleensä kotiin päästessä alkaa raivoisa kouluhommien hoitaminen sun muut aikataulutetut systeemit. Tänään kotiin päin tallustellessani huomasin kuitenkin ehtiväni ihan kunnolla rentoutua hetken. Kävellessä ei auta kiirehtiä, joten uskalsin kerrankin ottaa vähän rennommin. Näpsin siinä sitten pari kuvaa ja kävelin mahdollisimman hitaasti kaikesta näkemästäni nauttien.

Nättiä on~
"talvi yllätti puut"
Kiipesin jopa ylikulkusillalle jolle minun ei koskaan tarvitse kotimatkalla kiivetä!
Sillan toisen kaiteen yli

Aita näytti hauskalta.
Sapporo on aivan erilainen kuin eilen! Lumen ansiosta illallakin on ihanan valoisaa. Tavallaan myös tuntuu ihan uudelta alulta. Sapporo ei näytä enää siltä, miltä se näytti kun kärsin isoimmat koti-ikävämasisteluhajoamiskohtaukseni, joten nyt tunnen voivani jättää ne lopullisesti taakseni. Tietenkään tuo lumi ei välttämättä vielä ole se pysyvä, mutta silti olo on parempi kuin aikoihin. Kiitos lumi-san~

Näin eilen muuten tuota aidan viertä kotiin tullessani ketun! Se oli ehkä puolen metrin päässä minusta, melkein kaaduin pyörälläni! Oli reppana hieman paniikissa kun autoja meni niin kauheaa kyytiä ohi koko ajan. Aika pian se sitten hävisikin avonaisen portin toiselle puolen.

Laitetaanpa vielä yksi ruokakuva!

OM NOM
Japanilainen ruoka on todella hyvää (90% maistamistani asioista ainakin) mutta joskus sitä vaan tekee mieli pizzaa. Niinpä eräänä päivänä tilata pätkäytin asuntolalle tuollaisen lätyn ja pidin yhden ihmisen pizzabileet (kaikilla paitsi pizzalla oli huippukivaa)! Tilaaminen oli ihan pelottavan helppoa, ei tarvinnut edes puhelimessa puhua vaan haluamansa pöperöt sai tilattua netistä ilmaisella kotiinkuljetuksella! Aika kallista lystiä tuo tosin on, kyseinen lätty maksoi 2040 jeniä eli 14 euroa ja se oli vieläpä halvimmasta päästä... Noh, eipä tuota ihan joka päivä tulisi tilattua muutenkaan.

Huominen ja sunnuntai menevätkin mielenkiintoisissa merkeissä, sillä lähden eräässä temppelissä pidettävään zen-seminaariin yhdeksi yöksi! Zen-postaus siis luvassa jossain vaiheessa ensi viikkoa :)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Hyvän mielen päivitys

Mmmm testasin juuri asuntolahuoneessani olevaa kylpyammetta ensimmäisen kerran, ja tuli niin hyvä mieli että päätin nakella sitä hyvää mieltä vähän tännekin. Kämppäni on tällä hetkellä ihan hullun kylmä (jääräpäänä en tahdo käyttää lämmitintä ennen kuin on ihan pakko sillä se maksaa), joten oli ihanaa vain lillua tuolla lämpimässä vedessä ja hörppiä kylmää mandariinijuomaa <3 Amme on toki hieman pieni, mutta kyllä se asiansa ajaa. Kovin usein sitä ei tosin kehtaa käyttää etteivät vesi- ja kaasulasku paisu ihan mahdottomiin summiin.

Tänään oli kiva kiva päivä! Riikan synttäreiden kunniaksi käytiin porukalla kissakahvilassa ja syömässä. Kissakahvila oli mielenkiintoinen kokemus. Käytännössä se oli pienehkö huone jossa katit käyskentelivät vapaasti asiakkaiden pällistellessä, rapsutellessa ja leikittäessä niitä. Tunti hengailua kissojen kanssa maksoi 1000 jeniä eli n. seitsemän euroa, ja hintaan sisältyi yksi juoma. Ei paha! Vaikka olenkin itse enemmän koiraihmisiä niin kyllähän ne suloiset kissat siellä sydäntäni lämmittivät. Onkohan täällä koirakahvilaa?

Tällainen paikka oli kyseessä
Satuttiin sopivasti ruoka-aikaan olemaan paikalla~
Kahvilan jälkeen käytiin tosiaan syömässä ramenia kivassa ennestään tutussa pikkupaikassa. Kuvia en tajunnut ottaa koska oli NÄLKÄ mutta voin kertoa että oli hullun hyvää. Jospa räpsisin kuvia ensi kerralla, luulen että kyseisessä paikassa tulee käytyä vielä pariin otteeseen...

Muistaakseni mainitsin joskus aiemmin tahtoneeni syödä okonomiyakia eli eräänlaista kaalipannukakkumunakasta? Toiveeni toteutui lauantaina, kun kävimme erään uuden tuttavuuden kanssa Sapporon asemalla sijaitsevassa okonomiyakipaikassa lounaalla. Jokaisessa pöydässä oli jättimäinen kuuma levy, jolla saimme ihan itse paistaa okonomiyakimme sellaiseksi, kuin tahdoimme. Pöytään tuotiin vain taikina kupissa ja siitä se lähti!

Paistamisen alkuvaiheessa
Tilaamamme lätyn aineksina olivat liha, kaali, sipuli, kananmuna sekä joku taikinahärpäke.

Soosit päälle ja syömään!
Okonomiyaki käännettiin kerran, ja paistamisen päätteeksi lisättiin päälle kastike sekä majoneesi. Söimme tuon puokkiin ja oli muuten juuri sopivan kokoinen! Tietty lisäksi söimme myös yakisobaa eli paistettuja nuudeleita (joiden seassa oli muuten mustekalaa!) sekä monjayakia eli okonomiyakin tapaista mutta vetelämpää herkkua. Ei jäänyt nälkä...

Tähän väliin voisin ylistää sitä, miten halpaa täällä on syödä ulkona. Kaikki edellä mainittu tuli maksamaan vain n. seitsemän euroa per pärstä! Suomessa ei voisi köyhänä opiskelijana kuvitellakaan käyvänsä ulkona syömässä useammin kuin kerran kuussa mutta täällä ei tunnu olevan mitään ongelmaa. Toki täältäkin löytyy niitä kalliita paikkoja mutta Suomeen verrattuna täällä on runsaasti enemmän mahdollisuuksia syödä maha kunnolla täyteen vähällä rahalla. Arvostan!


Kotiin lähtiessä kävin asemalla sijaitsevassa kirjakaupassa koppaamassa mukaani hieman opiskelumateriaalia! Manga on täällä suht halpaa uutenakin, joten päätin alkaa taas pikku hiljaa keräilemään rakastamiani sarjoja. Täällä on myös runsaasti kauppoja, joissa joko vuokrataan mangapokkareita tai myydään käytettyinä, joten eipä lopu luettava ihan heti kesken.

Kello alkaa lähestyä keskiyötä, joten lienee parempi painua pehkuihin. Lämpimän kylvyn ja kamomillateen ansiosta luulen nukkumatin saapuvan varsin pian~

torstai 30. lokakuuta 2014

Vähemmän siistiä mutta kuitenkin siistiä

Tällä ja edellisellä viikolla on ollut muutamia päiviä, joina olen yksinkertaisesti hajonnut. Loputtomat opiskeluhommat kaikessa runsaudessaan ovat saaneet minut aika tehokkaasti maahan, kuten myös yhtälailla loputon flunssa ja uhkaavasti hupenevat rahavarat. Paljon tuollaisia pieniä juttuja, jotka yhdessä monen muun pienen jutun kanssa saavat aikaan sellaisen olon, että joinakin aamuina tahtoisi vaan herätä omasta sängystä oman rakkaan vierestä maassa, jossa osaan lukea kaikki tuoteselosteet ja jossa on käytössä se saamarin nettipankki.

Asiaa ei helpota se, että tunnen jonkinlaista... syyllisyyttä noista huonoista päivistä, koska jumprahuiti elän tällä hetkellä yhtä suurimmista unelmistani ja ihan itse olen tänne halunnut, joten mitä sitä turhia vikisemään? Olen täällä myös vain vuoden, joten ei sitä arvokasta aikaa nyt saisi tuhlata asioista murehtimiseen. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että nuo ajatukset pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa ja itkeä silloin kun itkettää, jotta seuraava päivä olisi parempi.

Onneksi nuo ovat vaan yksittäisiä päiviä, ja tällä hetkellä olo on aivan loistava huolimatta siitä, että kuumetta pukkaa ja rahatilanne on ihan yhtä kökkö kuin aiemminkin! Huonojen päivien tapaan myös parhaat päivät rakentuvat pienistä asioista. Juoma-automaatista yliopistolla saa ihanaa lämmintä sitruunajuomaa jota voi hörppiä tuntien välissä. Opiskelukavereista tulee pikku hiljaa ystäviä. Yliopiston ruokalassa on hyvää ruokaa. Kerran viikossa tehdään käsitöitä ihanalla porukalla. Melonileipä on aina hullun hyvää. Onneksi siis huonojen päivien vastapainona on myös huippuhyviä päiviä ja vielä toistaiseksi hyviä päiviä on ollut huomattavasti enemmän. Ei muuta siis kuin eteenpäin mars! Asiat kyllä hoituvat jotenkin omalla painollaan (ja riisi on halpaa)

Tässä vielä musiikkia joka saa aina hyvälle (tai ainakin vähän paremmalle) tuulelle:


torstai 23. lokakuuta 2014

Hengailua

Kaikista lukuisista varotoimistani huolimatta onnistuin keräilemään itselleni jostain aika tujun flunssan, ja vietän nyt siis suurimman osan ajastani sängyn pohjalla... Mutta onpahan aikaa päivitellä blogia! Tässä teille pari satunnaista kivaa juttua, mitä on tullut tehtyä viime viikkojen aikana~

Hinabe ja purikura

Täällä olisi ihan hillittömästi iltabileitä tarjolla, mutta itse en oikein osaa arvostaa niitä... Tykkään itse paljon enemmän pienellä porukalla hengailusta niin, että käteen jää muutakin kuin kallis baarilasku ja hillitön henkinen ja fyysinen väsymys seuraavalle päivälle. Eipä siinä bilettämisessäkään tietty sinänsä mitään vikaa ole, ainakaan pienemmällä porukalla, en vain itse jaksa harrastaa sitä kovinkaan usein. Suomessakin tulee käytyä ehkä kerran parissa kuukaudessa missään jos silloinkaan...

Olinkin siis varsin mielissäni, kun eräänä päivänä käytiin muutamien kivojen tyttöjen kanssa luentojen jälkeen vähän syömässä ja oleskelemassa. Alunperin suunnitelmissa oli mennä syömään okonomiyakia eli eräänlaista kaalipannukakun tapaista ihanuutta, mutta paikka johon olimme menossa oli sen verran tukossa ettemme olisi kaikki mahtuneet samaan pöytään. Pienen harkinnan jälkeen menimme sitten saman rakennuksen yläkertaan hinabe-ravintolaan. Hieman erilaista kuin mitä meinattiin mutta ei kyllä haitannut yhtään! Pöydässä oli iso pata, jossa oli kahta erilaista lientä. Tähän pataan sitten itse nakeltiin lihaa ja kasviksia kypsymään, ja syötiin sitten kun hyvältä tuntui. Oli ihan uskomattoman hyvää evästä kyllä! 

Siellä ne kylpevät!
Syötiin kolmestaan tuosta meidän padasta, muistaakseni tuhottiin kaksi lautasellista lihaa ja moooonta lautasellista kasviksia! Saimme parin tunnin aikana syödä ja juoda niin paljon kuin halusimme, joten pitihän siitä ottaa kaikki irti.

Lisää lihaa!
Pahoitteluni tärähtäneestä kuvasta, olin vissiin niin täpinöissäni ruoasta etten osannut ottaa kunnon kuviakaan... Tuossa kuitenkin edes jotenkin on nähtävissä tuollaisia putkellisia lihaa, joista tiputeltiin paloja tuohon liemeen. Lihapullia! Kuvassa myös erilaisia kastikkeita, joihin keitettyjä asioita sai dippailla.

Hengailuporukka!
Mahat täyteen ahdattuamme siirryttiin sitten pari kerrosta alemmaksi, josta löytyi jättimäinen pelihalli! Olin aika innoissani tästä paikasta, ja pitää kyllä ehdottomasti mennä ajan kanssa uudestaan... Tuolla kertaa emme jääneet pelejä pelaamaan vaan kipitimme pelihallin perälle, josta löytyi purikura-masiinoita. Nämä laitteet ovat siis passikuvakoppien tapaisia koppeja, joihin mennään porukalla ottamaan kivoja kuvia. Kopissa poseerataan kameralle pirtsakan popin soidessa, jonka jälkeen kuvia saa koristella jos jonkinlaisilla härpäkkeillä.

Jukranpuikulat...
Kamera tuolla lailla mukavasti (pelottavasti) suurentaa silmiä, kiillottaa huulet ja tasoittaa naamat... Kyllä aikamme repsittiin kun nämä kuvat nähtiin! Kone tulostaa kuvat tosi pienenä, yksi kuva on suunnilleen kymmensenttisen kokoinen. Sähköpostiin saa tosin lähetettyä suuremmat versiot kuvista. Huhhuh...

Pesäpallo ja mölkky

Hokkaidon Suomi-seura järkkää silloin tällöin tapahtumia, joissa pelataan mölkkyä ja suomalaista pesäpalloa. Odotin tuota aika täpinällä, sillä rakastan pesäpallon pelaamista! Viimeksi olen päässyt pelaamaan pesäpalloa joskus kaaauan sitten liikuntatunneilla, ja meinasihan tuota olla jo ikävä. Aivan kuten etukäteen aavistelinkin, oli ihan hillittömän hauskaa!

Tämmöinen ihana ruskapuu tuli vastaan pyöräillessäni asemalle
Mölkkyhommia!
Aina välillä tuli tosiaan keskityttyä muuhunkin kuin pelaamiseen ja katsottua ylös. Kappas mitkä maisemat! Tuon kentän ympärillä oli muutenkin tosi kaunis puisto, pitääpä koettaa käydä siellä vielä ennen kuin lumet hyökkäävät ja kunhan toivun tästä flunssasta...

Seuraavat kolme kuvaa löysin Hokkaidon Suomi-seuran sivuilta.

Hutunkeitto
Meidän joukkue muuten voittaa pätkäytti tuon pelin huimalla 1-0 -tuloksella!

Lisää mölkkyhommia
Kuvassa voittobileet mölkkypelin jälkeen. Ratkaisin kyseisen pelin meidän joukkueen voitoksi hoh hoh :3

Peliporukka
Toivottavasti päästään pelailemaan vielä ensi keväänä ja kesälläkin. Ehkä pitää Suomessakin alkaa etsimään jotain pesäpallomahdollisuuksia? En missään nimessä ole tarpeeksi hyvä pelaamaan missään joukkueessa mutta kaveriporukalla voisi olla kivaa. Hmmm...

Pelien jälkeen palasin sitten kämpille ja vuorossa oli raivokasta opiskelua loppuillan ajan. Onneksi löysin kotimatkalla halpaa vesimelonia, joka hieman helpotti opiskelutuskia! Aika samanlaisissa tunnelmissa vietän muuten tänäänkin loppuiltani, vesimeloneineen kaikkineen...

Mmmmm