Viikko nro 1

Jaa, mitähän kaikkea on tapahtunut tässä viikon aikana...

Viime sunnuntaina ainakin tavattiin paikallinen suomen kielen opettaja sekä muutamia hänen oppilaistaan. Päätettiin porukalla hypätä bussiin ja körötellä Maruyaman eläintarhaan! Oli kyllä pitkästä aikaa kiva käydä eläintarhassa. Tuolla pääsin vielä näkemään eläimiä, joita en ole ennen nähnyt, kuten kirahveja. Siellä oli vaikka mitä hienoa, mutta koska olen tosi huono ottamaan kuvia, ei kuva-aineistoa tuosta vierailusta ole paljoa tarjolla. 

Pingviineistä sentään tajusin ottaa kuvan!

Siellä vaan kävelin kamera kädessä koko ajan mutten pahemmin muistanut käyttää sitä!

Eläintarhan jälkeen kaikilla kurni vatsa siihen malliin, että köröteltiin bussilla takaisinpäin ja syömään! En edelleenkään oikein tiedä missä päin kaupunkia kyseinen ruokapaikka oli, mutta ainakin ruoka oli hyvää. Pöytään tilattiin porukalla paljon pieniä annoksia erilaisia asioita, joista kaikki söivät. Illan päätteeksi pistettiin sitten ruokalasku kaikkien kesken tasan. Ruokailuun sisältyi nomihoudai, eli saatiin tilata juomalistalta kaikkea rajattomasti, niin alkoholittomia kuin alkoholia sisältäviäkin juomia. Kuvitelkaa vastaava järjestely Suomessa, huhhuh...

Ensimmäinen tuhottava herkku ja herkullinen juoma

Ruokailun jälkeen mentiin vielä pieneen jazz-baariin hetkeksi hengailemaan. Japanilaiseen tapaan tuollakin oli tarjolla kahteen tuntiin niin paljon juotavaa kuin ehti juoda, hinta 1500 jeniä eli kymmenisen euroa. Ei paha! Mitään superjuopumista noilla juomilla ei kuitenkaan saatu aikaan (ei sillä että oltaisiin pahemmin yritettykään), sillä niissä tuntui olevan todella vähän alkoholia. Juomat olivat kuitenkin tosi hyviä, itse kokeilin kaikkia ihania drinkkejä joista saisi Suomessa maksaa itsensä kipeäksi.

Maanantai menikin sitten virallisia asioita hoitaessa. Tuutorini avustamana minä ja toinen vaihtari juoksimme kaiken maailman virastoissa kirjoittamassa nimeämme ja osoitteitamme papereihin, joista en tajunnut hölkäsen pöläystä. En ole edes satavarma mitä kaikkea kävimme tekemässä, kirjoitin vain kiltisti nimen paperiin kun pyydettiin... Tuutorini Satomi oli ihan uskomaton! Supertuutori! Hän auttoi meitä pitkän päivän koko ajan ihan kädestä pitäen ja lopulta jopa täytteli jotain kaavakkeita meidän puolestamme, koska niihin piti kirjoittaa hankalin kanjimerkein.

Samana iltana meidän oli tarkoitus vielä käydä avaamassa minulle puhelinliittymä. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes alettiin solmia liittymäsopimusta. Sitä ei voitu vielä solmia, koska pankkitilini oli luotu allekirjoitusta eikä hankoa eli paikallista henkilökohtaista leimaa käyttäen. Minun täytyy nyt siis odotella viikon verran, että pankki lähettää postissa pankkikorttini, jotta saan liittymän toimintaan... Huoh. Aika orpo olo tuolla on liikkua ilman mitään tapaa ottaa yhteyttä kehenkään mutta noh, eipä tuolle mitään mahda.

Muina päivinä olen lähinnä haalinut kasaan puuttuvia käyttötavaroita ja yrittänyt kovasti kerrata japania ensi viikon tasokoetta varten, eli mitään kovin mielenkiintoista ei ole päässyt tapahtumaan. Tuon tasokokeen perusteella minut sitten sijoitetaan tasolleni sopiville japanin kursseille, joten olisi kyllä hyvä saada kaikki tähän asti opittu kerrattua... 

Tässä teille vielä yksi kuva pingviineistä, koska niitä ei voi koskaan olla liikaa. Lopuksi myös eläintarhassa porukalla otettu kuva:

Huippu päivä huipussa seurassa! Toivon, että tähän vuoteen mahtuu vielä monta vähintäänkin yhtä mukavaa päivää~

Perillä!

Saavuin Sapporoon eilen hengissä ja terveenä! \o/ Tässäpä sitten teille superpitkä tarina matkasta ja parista ensimmäisestä päivästä.

Matka meni kaiken kaikkiaan ihan hullun hyvin. Olin ennen tätä reissua lentänyt vain kahdesti (Oulusta Helsinkiin ja takaisin), ja molemmilla kerroilla korviini sattui aivan uskomattoman paljon koko matkan ajan. Tietty sitten ajattelin, että lentäminen on joka kerta samanlaista tuskaa, ja pelkäsin lentoa Japaniin monta viikkoa etukäteen. Pelkoon ei onneksi ollutkaan mitään syytä, sillä lentokorvatulpat toimivat tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin viimeksi eikä kipua tuntunut nimeksikään!

Pakollinen "hei me lennetään" -kuva

Lento Helsingistä Nagoyaan oli todella mukava muuten, mutta en saanut nukuttua koko yhdeksän tunnin aikana kuin yhden vaivaisen tunnin... Lento oli Nagoyassa perillä yhdeksän aikaan aamulla Japanin aikaa, joten nukkuminen olisi todella ollut paikallaan. Nagoyassa hengailtiin sitten pari tuntia jonka jälkeen hypättiin koneeseen kohti Sapporoa. Tämäkin lento oli aika jees, paitsi että olin aivan koneen perimmäisessä nurkassa vahvasti juopuneiden keski-ikäisten japanilaisten miesten saartamana. Eipä heistä juuri muuta harmia ollut kuin aika oksettava viinan haju mutta silti olin kiitollinen lennon suht lyhyestä kestosta...

Perillä minua oli vastassa Hokkaidon yliopiston värväämä tuutori, joka vei minut ja jättimäiset laukkuni asuntolalle. Junassa ollessamme taivaalle ilmestyi uskomattoman kaunis sateenkaari, tervetuliaislahja Sapporolta minulle :) Asuntolalla meitä tervehti huippu asuntolanhoitaja, joka nakkasi minulle suuren nipun lappuja täytettäväksi ja läjäpäin infoa sisäistettäväksi. Laput täytettyäni tämä mies vielä ruokki meidät ja antoi minulle rullan vessapaperia sekä pari roskapussia! Yleensä kaikki pitää kuulemma hankkia itse mutta koska tulin yksin ja hän pitää suomalaisista, sain hieman apuja. Kelepaa!

Kirjoittelenpa tästä asuntolahuoneesta enemmän myöhemmin, tähän väliin sanon vaan että on muuten hyvä! Kiukulla purin kaikki tavarat pois laukuista jo eilen vaikka pitkän matkan ja ympäriinsä juoksentelun jälkeen väsytti niin paljon etten edes tajunnut mihin puolet tavaroista pistin... Vaan olipahan ihana mennä nukkumaan, kun ympärillä ei ollut kauhea kaaos ja lattiasta 90% peitetty matkalaukuilla. Onnistuin löytämään viereisestä ostoskeskuksesta myös jotain syötävää, joten ilta vaan parani.

Tämmönen setti tuli popsittua, nam nam!

Kuvassa siis tonkatsua eli porsaan kyljystä riisin ja salaattihommien kanssa. Tuolla tais olla hintaa 389 jeniä eli 2,70 euroa. Oli tosi hyvää, varsinkin kun olin syönyt viimeksi joskus aamulla...

Jälkkäri!

Vihreää teetä ja jotain ihanaa mansikkarullaparhautta! Muistuttaa kääretorttua mutta ei kuitenkaan, aivan ihanan makea ja nam nam. En nyt tosin ihan koko rullaa syönyt, onnistuin toistaiseksi hillitsemään itseni ja syömään vain yhden palan...

Tänään sitten käytiin kahden muun Ouluvaihtarin kanssa shoppailemassa puuttuvia käyttötavaroita. Löydettiin 百円ショップ eli hyakuen shoppu eli sadan jenin kauppa, jossa siis suurin osa tuotteista maksaa tuon sata jeniä. Sieltä löytyy lähes kaikkea, joten tässä krääsäihmemaassa viivyttiinkin tovi. Sen jälkeen vierailtiin vielä tuossa viereisessä ostoskeskuksessa ostamassa tyynyt, sillä asuntolalta saamamme tyynyt ovat jotain uskomatonta. Käytännössä tämä "tyyny" on siis pussi jotain ihmeellisiä kovia rakeita. Sai kai sillä nukuttua yön, tosin saatoin vain olla niin koomassa että olisin nukahtanut vaikka kivi pään alla. Itse asiassa kivi saattaisi hyvinkin olla mukavampi kuin tuo ihmeellisyys...

Asuntolanhoitaja myi minulle eilen pyörän joten nyt pääsen eksymään tuonne kaupungille 100% nopeammin kuin ennen! Hintaakaan pyörällä ei ihan hirvittävästi ollut, vain 2000 jeniä eli n. 14 euroa (!!). Siinä oli valmiina lukko ja kori, itse ostin siihen vain lampun sadan jenin kaupasta. Kävin tällä ihanalla menopelillä asuntolalta hieman kauempana olevassa elektroniikkaliikkeessä ostamassa adapterin sähkölaitteilleni. Enkä hetkeäkään liian myöhään, sillä kaikista masiinoista alkoi uhkaavasti loppua akku... Löysin kuitenkin etsimäni aika helposti, ja nyt on taas mööpeleissä hönkää niin paljon että uskaltaa jopa kirjoittaa tällaisia hullun pitkiä blogipostauksia huoletta. Jee!

Huomenna on tarkoitus mennä tapaamaan yhtä paikallisista suomen kielen opettajista ja hänen oppilaitaan. Ihanaa, että saapumispäivän ja tuon tapaamisen välillä oli yksi kokonainen päivä rauhoittua ja pistää kämppä kuntoon, muuten en ehkä olisi jaksanut aivan yhtä hyvin... Mutta ei kai siinä, tämä postaus alkaa venyä jo niin pitkäksi että lienee aika lopetella. Myöhemmin luvassa kuvia asuntolasta sekä jotain satunnaista höpöttelyä. Stay tuned!

3, 2, 1...

Ihan vasta oli kuukausi aikaa lentokoneen nousuun ja nyt vietän viimeistä yötäni Suomessa! Aika sanattomaksihan tuo vetää, mutta jospa silti yrittäisin jotain höpistä...

Viimeiset pari viikkoa olen hyvästellyt ystäviäni ja muita läheisiä, ja ei voi muuta todeta kuin että kylläpäs olen onnekas yksilö kun olen näin ihanien ihmisten sekaan löytänyt tieni! Erikoismaininta ihanalle perheelleni, joka järjesti minulle aivan huiput läksiäiset. Kyllä näiden muistojen kanssa kelpaa käydä merten takana kääntymässä. Jättimäinen kiitos vanhemmilleni ja pienelle veljelleni myös siitä, että jaksoivat Oulusta asti asioikseen lähteä saattamaan minua pitkälle matkalleni!

Lähdimme edellä mainittujen kotijoukkojen kanssa siis jo tänään pois Oulusta ja vietämme viimeisen Suomiyöni tätini luona. Täten hoidin pakkaamisen eilen ja voin kertoa, että helppo homma ei todellakaan ollut kyseessä! Tavoilleni uskollisena aloitin pakkaamisen aivan liian myöhään,  ja todella pitkän yön ensimmäinen tunteroinen vierähtikin jotakuinkin näin:

Olen uskomattoman huono pakkaamaan edes viikonloppureissuille, saati sitten koko vuoden kestäville (tämä on minulle lisäksi ensimmäinen laatuaan)! Pyörittelin vain tavaroita ympäri kämppää pitkin yötä koettaen saada edes jonkinlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea mukaan olisi otettava. Arvatenkaan tämä sählääminen ei edistänyt matkalaukkuni täyttymistä kovinkaan merkittävästi... Menin lopulta nukkumaan viideltä aamuyöstä saatuani edes joitakin vaatteita pakattua. Jotain sukkia tms. eli jee hyvä minä.

Ruhtinaallisten kolmen tunnin yöunien jälkeen minulle iski onneksi joku ihme pakkausreippauskohtaus, ja sain tungettua laukkuni täyteen tavaraa ennätysajassa! Laukun lopullinen paino oli jopa kertayrittämällä aivan sallituissa rajoissa. Sain myös tungettua laukkuun mukaan talvivaatteet, jotka olin alun perin jättämässä Suomeen niiden suuren koon takia. Minulle annettiin loistava vinkki, jonka jaan nyt teille; tyhjiöpussit. Yhteen pussiin sain mahtumaan toppatakin, suuren kaulahuivin sekä pipon, ja tilaa tämä pussi vei suunnilleen yhden viikatun paidan verran. Enemmänkin tavaraa pussiin olisi taatusti mahtunut jos olisin vain tajunnut vielä jotain ottaa. Ainakin ulkohousut jäivät kyydistä pois, huoh... Ei auta kuin ostaa paikan päältä. Myös villasukat jätin fiksuna tyttönä kotiin, mutta tätini antoi minulle upouuden parin mukaan joten ei hätiä mitiä! Kiitos~

Tänä iltana (tai noh, yönä) ja huomenna tarkistelen vielä, että kaikki paitsi ne ulkohousut on varmasti mukana. Sitten ei muuta kuin matkaan kohti... jotain! Perillä olen perjantaina, joten jotain "olen hengissä" -päivitystä lienee luvassa silloin. Jos sitä ei kuulu niin lähettäkää vaikka Sepe perään...