torstai 18. syyskuuta 2014

3, 2, 1...

Ihan vasta oli kuukausi aikaa lentokoneen nousuun ja nyt vietän viimeistä yötäni Suomessa! Aika sanattomaksihan tuo vetää, mutta jospa silti yrittäisin jotain höpistä...

Viimeiset pari viikkoa olen hyvästellyt ystäviäni ja muita läheisiä, ja ei voi muuta todeta kuin että kylläpäs olen onnekas yksilö kun olen näin ihanien ihmisten sekaan löytänyt tieni! Erikoismaininta ihanalle perheelleni, joka järjesti minulle aivan huiput läksiäiset. Kyllä näiden muistojen kanssa kelpaa käydä merten takana kääntymässä. Jättimäinen kiitos vanhemmilleni ja pienelle veljelleni myös siitä, että jaksoivat Oulusta asti asioikseen lähteä saattamaan minua pitkälle matkalleni!

Lähdimme edellä mainittujen kotijoukkojen kanssa siis jo tänään pois Oulusta ja vietämme viimeisen Suomiyöni tätini luona. Täten hoidin pakkaamisen eilen ja voin kertoa, että helppo homma ei todellakaan ollut kyseessä! Tavoilleni uskollisena aloitin pakkaamisen aivan liian myöhään,  ja todella pitkän yön ensimmäinen tunteroinen vierähtikin jotakuinkin näin:


Olen uskomattoman huono pakkaamaan edes viikonloppureissuille, saati sitten koko vuoden kestäville (tämä on minulle lisäksi ensimmäinen laatuaan)! Pyörittelin vain tavaroita ympäri kämppää pitkin yötä koettaen saada edes jonkinlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea mukaan olisi otettava. Arvatenkaan tämä sählääminen ei edistänyt matkalaukkuni täyttymistä kovinkaan merkittävästi... Menin lopulta nukkumaan viideltä aamuyöstä saatuani edes joitakin vaatteita pakattua. Jotain sukkia tms. eli jee hyvä minä.

Ruhtinaallisten kolmen tunnin yöunien jälkeen minulle iski onneksi joku ihme pakkausreippauskohtaus, ja sain tungettua laukkuni täyteen tavaraa ennätysajassa! Laukun lopullinen paino oli jopa kertayrittämällä aivan sallituissa rajoissa. Sain myös tungettua laukkuun mukaan talvivaatteet, jotka olin alun perin jättämässä Suomeen niiden suuren koon takia. Minulle annettiin loistava vinkki, jonka jaan nyt teille; tyhjiöpussit. Yhteen pussiin sain mahtumaan toppatakin, suuren kaulahuivin sekä pipon, ja tilaa tämä pussi vei suunnilleen yhden viikatun paidan verran. Enemmänkin tavaraa pussiin olisi taatusti mahtunut jos olisin vain tajunnut vielä jotain ottaa. Ainakin ulkohousut jäivät kyydistä pois, huoh... Ei auta kuin ostaa paikan päältä. Myös villasukat jätin fiksuna tyttönä kotiin, mutta tätini antoi minulle upouuden parin mukaan joten ei hätiä mitiä! Kiitos~

Tänä iltana (tai noh, yönä) ja huomenna tarkistelen vielä, että kaikki paitsi ne ulkohousut on varmasti mukana. Sitten ei muuta kuin matkaan kohti... jotain! Perillä olen perjantaina, joten jotain "olen hengissä" -päivitystä lienee luvassa silloin. Jos sitä ei kuulu niin lähettäkää vaikka Sepe perään...

2 kommenttia:

  1. Pakkaaminen oli harvinaisen hankala homma. Käytin menetelmää nimeltä 'lähes kaiken voi ostaa paikan päällä'. Pakkasin siis viikon vaatteet ja kalliimpia asioita ja Lontoon matkalla tarvittavia kamppeita. Lämpimät vaatteet tuli toki mukaan, mutta otin villasukkien sijaan epähuomiossa lapaset! Ei näytä kovin hyvältä jalassa, voin kertoa :D

    Tyhjiöpussit voi olla kätevät jos on pieni laukku. Mun tapauksessa matkalaukku sai painaa vain 20kg, joten optimointia piti harrastaa, ja laukkuun jäi vielä tilaakin. Piti heittää osa vaatteista käsimatkatavaroihin.

    Hyvää matkaa sulle! Muista myös kirjoittaa aina välillä :) Ehdotan, että aloitat japanilaisen arjen pienistä eroista. Niitä on aina mielenkiintoista lukea!

    VastaaPoista
  2. Pakkaaminen on aika hanurista... Mutta olipa ihana olo kun se oli tehty!

    Harmillisen matala painoraja oli sulla kyllä, mulla oli 23kg joten kaikki mahtu mukaan oikein hyvin! Itse asiassa jäi vielä yli kilon verran tyhjääkin tilaa :)

    Kiitos paljon, lupaan muistaa! Muista sinäki :) Ja juu, arjen eroista aattelinkin kirjoittaa heti kun pääsee paremmin arkeen kiinni.

    VastaaPoista