tiistai 30. joulukuuta 2014

Sydämeeni joulun tein

Huppista, joulupäivitys jäi ihan kokonaan tekemättä... Noh, vielä ei olla uuden vuoden puolella joten teenpäs sen nyt!

Joulu 2014 oli ihan hieman pikkasen vähäsen erilainen kuin mihin olen ehtinyt tässä vuosien aikana tottua... Täältä Japanista käsin on hankalaa viettää perinteistä perhejoulua, joten oma aattoni vierähti sitten vähän muissa merkeissä. Toisen asuntolan vaihtaritytöt olivat järkänneet meille joulupippalot, joihin sisältyi pitkälti samanlaisia asioita kuin Suomijouluihinkin; ruokaa, lahjoja, ruokaa, pelejä, ruokaa ja sen sellaista. Toki siinä meinasi vähän tulla tippa linssiin perhettä ja sydämeni valittua kaivatessa mutta aivan jees mukava ilta oli. Myöhemmin onnistuin vielä skypettämään kotiin sen verran perusteellisesti, että kömmin aivan onnellisena sänkyyn uusissa pyjamissa maha täynnä ruokaa ja joulusuklaita <3 Onnistuin ihanan perheeni lähettämillä mausteilla keittelemään itselleni vielä ihan glögimäiset glögit! Mausteita on vielä paljon jäljellä, joten taidan rikkoa perinteitä ja jatkaa glögin juomista vielä joulun jälkeenkin...

Glögiä ja pipareita!
Suklaata ja tuikkuja!
Postitonttu lähetti minulle myös iiison kasan joulusuklaita sekä ihania led-tuikkuja koska täällä ei saa polttaa oikeita. Ei sillä että uskaltaisinkaan paljoa kun täällä joka ikinen pömpeli ja härpäke tuntuu toimivan kaasulla, huhhuh...

Aatto meni siis varsin rauhallisissa ja loppujen lopuksi aika jouluisissa merkeissä. Joulupäivänä käytiin sitten parin ihanan tyypin kanssa syömässä kivassa italialaisessa ravintolassa josta sai tosi tosi hyvää pizzaa! En ihan ehtinyt ottaa kuvaa siitä koska se oli tosiaan aika nam ja kärsin aivan järjetöntä nälkää... Ravintolareissun jälkeen käytiin vielä viereisessä kahvilassa jälkkäreillä ja jatkettiin siitä matkaa läheiseen pubiin istumaan iltaa. Paikan päällä meitä oli odottamassa livemusiikkia!

Bändi X, en nyt muista nimeä...
Aivan mukavaa musiikkia soittivat, tykkäsin. Sitä paitsi, kontrabasso ja saksofoni, nam nam! Siinä bändiä kuunnellessa ja henkeviä jutskaillessa vierähtikin sitten muutama tunti, ja pöytään tuotiin jossain vaiheessa vielä herkullisia joulutervehdyksiä baarin puolesta.

Mmmmm
Joulu oli siis kaiken kaikkiaan edeltävien odotusten vastaisesti oikein mukava kokemus täällä kaukomaillakin! :) Ensi jouluna pitää vain syödä sitten tuplamäärä kinkkua ja muita jouluherkkuja kotona, eiköhän tuo onnistu. Nyt ei muuta kuin eteenpäin kohti uutta vuotta ja uusia kujeita (tai miksei vähän vanhojakin koska ne ovat testattuja ja hyväksi havaittuja)! Ihanaa uutta vuotta kaikille~

tiistai 23. joulukuuta 2014

Keikka

Eilinen, huhhuh...

Voisin vaikka alkuun kertoa miten paljon rakastan musiikkia. Ihan hitosti. Musiikki on ehdottomasti ihmisen parhaita keksintöjä. Kuuntelen musiikkia ihan jatkuvasti, yleensä aina kun olen hereillä... Aivan sama miten kökkö olo on ikinä, piisit pauhamaan niin johan tokenee. Ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka osaavat luoda omaa musiikkiansa ja vieläpä uskaltavat jakaa sitä muillekin, ja rakastan livemusiikkia suunnattomalla intohimolla!

Siitä päästäänkin eiliseen, jolloin tajuntani räjähteli tuhansien universumien voimalla tjsp. Pääsin nimittäin katsomaan yhtä lempparibändeistäni livenä täällä Sapporossa! Kyseessä on siis japanilainen poppoo, ヒトリエ eli hitorie. Pian tänne saapumiseni jälkeen satuin selailemaan noita sivuja ja huomasin että pojat olivat päättäneet tulla pyörähtämään Sapporossa! Ei muuta kuin yliäänikoneen vauhdilla lippuja ostamaan ja innolla odottelemaan tuota ihanaa päivää eli eilistä.
 
Oltiin kaverin kanssa toisessa rivissä aivan reunassa joten aika loistavalle paikalle päästiin! Siinä kohti missä seistiin oli vielä semmoinen joku pieni koroke, jonka päällä onnistuin seisomaan lähes koko keikan ajan ja näin siten lavalle ihan kunnolla, jeee! Korvatulpat tietty jätin fiksuna tyttönä kotiin, joten korvat olivat ihan siinä kaiuttimen vieressä vähän hätää kärsimässä mutta oli se sen arvoista (ja kuulo on vielä tallella)! Keikkapaikkana toimi tosi pieni paikka jossain kellarissa, ja keikkameininki oli jotain aivan huippua. Siellä sitä sitten pompittiin muun porukan kanssa pari tuntia. Sain kyynärpäästä muutaman kerran mutta edelleen sen arvoista! Keikan jälkeen koppasin mukaan vielä kiertuepaidan sekä poikien uuden levyn. Sain kaupan päälle myös julisteen, jee! Veikkaanpa että nämä alkaa olla tämän porukan viimeisiä pienempiä keikkoja, on ne vaan niin hullun hyviä että kai ne on kohta jo supersuosittuja. Ja minä olin paikalla! Aivan uskomaton tunne ja uskomattomat keikkatäpinät vieläkin...

Score~
Toivottavasti tuo paita ei ehdi kulua puhki ennen kuin palaan Suomeen...

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lämpö

Pikapäivitys sen kunniaksi, että lähes kolme kuukautta täällä majailtuani laitoin tänään ensimmäistä kertaa asuntolahuoneeni lämmittimen päälle.

Surrur ja hurrur
Siinä se nyt humisee! Lähtölämpötila oli tuon laitteen mukaan 10 astetta, heh... Ei kylmä ole tähän asti haitannut ja olen säästänyt ihan mukavasti rahaa. Tänään ensimmäistä kertaa kyrsi tulla kylmään kämppään. Joskus kai sen oli tapahduttava. En tosin kerta kaikkiaan ymmärrä miksi ikkunat täällä ovat yksikerroksisia! Luulisi olevan aika yleisessä tiedossa, että Hokkaidolla on ihan kunnon talvia, joten miksi ihmeessä? Hmh...


Ja kun näitä ruokakuvia näyttää olevan joka välissä niin pistetään tähänkin nyt yksi. Ensimmäinen sushiannos, jonka täällä olen syönyt (ei, täällä ei syödä pelkkää sushia päivästä toiseen)! Koppasin nuo mukaan tuosta lähikaupasta, koska teki hulluna mieli! Olivat muuten tosi hyviä, mutta hajosivat niin helposti että puikot piti hylätä aika pian.

Jees ei kai siinä, pitkään onnistuin välttelemään opiskeluhommia mutta ehkä on parempi hyökätä niiden kimppuun nyt kun ne vähiten sitä odottavat.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Ruokaa

Bonuspostaus! Löysin kamerastani satunnaisia ruokakuvia, joten nakkelenpas niitä tähän koska pystyn hoh hoh.


Eräällä asuntolamme valvojista oli synttärit, joten järkkäsimme tyttöjen kanssa hänelle yllätyssynttäribileet! Useat meistä tekivät jotain ruokaa kotimaistamme, joten kaikenlaista ihanaa syötävää oli tarjolla. Itse pyöräytin lihapullia, koska ne ovat helppoja, hyviä ja ne voi tehdä ilman uunia (joita täällä ei pahemmin ole).

Eräs japanilainen ystäväni kutsui minut ja muutaman muun kotiinsa nabebileisiin tuossa joku aika sitten! 

Siinä se porisee~
Muistaakseni olen maininnut naben aiemminkin, kyseessä on siis tuollainen pata jossa kypsennetään erinäisiä asioita ja syödään sitten yhdessä. Tosi perinteinen talviruoka täälläpäin, ja lämmittää todellakin mukavasti! Kaverilla oli kämpillä vielä kotatsu, eli pöytä jonka alla on lämmitin. Sellainen olisi kyllä ihana täällä omassakin huoneessa...

Sienet ja muut härpäkkeetkin vielä mahtuivat tuonne
Valmista herkkua!
Ihan uskomattoman hyvää! Syönnin jälkeen padassa on jäljellä vielä osa liemestä ja joitain satunnaisia jutskia. Ettei tarvitsisi heittää mitään pois, lisätään loppuliemeen vielä jotain syötävää (ilmeisesti yleensä esim. riisiä tai nuudeleita) ja syödään loputkin pois. Tällä kertaa pataan upposi riisiä.

Ennestään täyteen mahaan vielä vähän täytettä!
Nam nam!

Eräänä ihanana viikonloppuna mentiin tyttöjen kanssa mahtavaan buffettiin, jossa sai syödä sekä suolaisia asioita (pizzaa sun muuta) että kakkuja ja muita makeuksia tunnin sisään niin paljon kuin maha veti. Aivan huippu paikka, menen ehdottomasti uudestaan.

Ensimmäinen suolainen lasti!
Kaikki ruoka oli tuolla ihan todella hyvää, tosin tuo päällimmäinen pizza hieman yllätti; siinä oli juustoa ja omenaa. Makea pizza!

Ensimmäinen lukuisista kakkulasteista
Kakut olivat tuollaisia ihanan pieniä kuutioita, ja niitä sai hakea viisi kerrallaan. Joka ikinen maistamistani kakuista sai aikaan äänekkäitä riemunkiljahduksia makunystyröissäni!

Toinen lukuisista kakkulasteista
Lihoinkohan tuolla nyt kilon vai kaksi, en tiedä, kuka noita nyt laskee...

Ihanan Veeran kanssa hilpeinä!
Vähän vielä hömpöteltiin ostoksilla
Mahtavia kokemuksia, ihania ihmisiä, hyvää ruokaa. Siinäpä osuva tiivistelmä ensimmäisestä parista kuukaudestani nousevan auringon maassa. :)

Zen

Oho, hyvää itsenäisyyspäivää! Mihin syksy meni? Piti tuosta parin viikon takaisesta zen-seminaarista kirjoitella jo aiemmin mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikö?
Eli vietettiin siis yksi yö ihan oikeassa temppelissä zen-seminaarin merkeissä! Viikonloppu sisälsi mm. kaikenlaista keskustelua ja työskentelyä ryhmissä, hullun hyvää ruokaa, kuumia lähteitä sekä tietty meditaatiota! 

Kuten aina, olin tuon viikonlopun aikana tosi huono ottamaan kuvia... Yleensä kamera oli ihan muualla kuin itse olin ja ne muutamat kuvat jotka onnistuin ottamaan tuntuvat olevan aika tärähtäneitä tai muuten vaan kummallisia, huoh.

Matkalla!
Matkustimme paikan päälle bussilla, aikaa vierähti Sapporosta joku tunnista kahteen tuntia? Saatoin nukahtaa jossain välissä...


Tämmöinen suht siisti alttari temppelistä löytyi. Tuossa huoneessa meillä oli kaikki ryhmähommat tutustumisleikeistä loppupalautteeseen, joten aika kivoissa puitteissa saatiin asioita pohtia! Sunnuntaiaamuna meillä oli myös pienimuotoinen aamuseremonia, jonka aikana käytiin jokainen yksitellen tuolla alttarin edessä kumartelemassa ja polttamassa suitsuketta munkkien lausuessa sutria. Oli todella mielenkiintoinen kokemus!




Tässä vielä pari kuvaa tuosta samaisesta huoneesta. Katonrajasta löytyi tuollaisia hullun hienoja puukoristeita. Tuo oli mielestäni hienoin mutta hyvää kuvaa en saanut siitä näköjään millään otettua...


Ruoka oli tosiaan ihan mahtavaa koko reissun ajan, mutta sain otettua kuvan vain tästä. Kuvassa taitaa olla illallinen, ellen ihan väärin muista. Lautaselta löytyy riisiä ja erinäisiä kasviksia, kupeista löytyy tofua, katkarapuja, kasviksia sekä keitto jossa oli mm. sipulia ja pinaattia. Ainut asia joka ei makuhermojani pahemmin poksautellut oli tofu, jonka koostumus muistutti lähinnä märkää taulusientä... Toki söin kuitenkin kiltisti kaiken, koska olisi tuntunut tylyltä jättää mitään! Aamupalalla saimme muuten hieman erilaista, mustasta seesamista tehtyä tofua, joka oli puolestaan aivan uskomattoman hyvää! Yksi munkeista teki sen meille ihan omin kätösin ja oli todella innoissaan kun kaikki tykkäsivät siitä :)

Tyttöjen huone
Kaikkien päivän hommien ja illallisen jälkeen käytiin onsenissa eli kuumassa lähteessä hieman hautumassa. Oli aivan ihanaa, varsinkin ulkoaltaassa lumen ympäröimänä! Mukava kokemus oli myös porealtaan tapainen allas, jossa poreet olivat ihanan helliä kuplia varsinaisten poreiden sijaan. Tykkäsin! Itselläni meinaa tosin kylpiessä lähteä taju aika nopsaa, joten kovin kauaa ei aina passaa lillua. Saunalla on muuten samanlainen vaikutus, joten olen kummallinen suomalainen enkä pahemmin sauno... Jos kylpiessä saisi juoda jotain makeaa, kestäisin pidempään mutta juomia ei arvatenkaan saa viedä kylpyosastolle, pöh.

Temppelille palattuamme levitettiin sitten futonit tuonne tyttöjen huoneen lattialle. Isoin siskonpeti, jossa olen koskaan nukkunut! Sammuin varsin nopeasti tapahtumarikkaan päivän jälkeen mutta hyvä niin, sillä herätyskello pärähti soimaan jo ennen aamuseitsemää...
Molempina päivinä pääsimme myös kokeilemaan zazen-meditaatiota. Annanpa kuvan puhua puolestani:
...
 Tuolla lailla siis istuttiin ja tuijoteltiin puuseinää. Omat rautakankijalkani eivät millään taittuneet oikeaoppiseen lootusasentoon (tai edes kovin lähelle) mutta mahtava kokemus oli silti. Tässäpä teille ohjeita jos tahdotte kokeilla itse! Session alussa meille ei kerrottu sen kestoa, mutta jälkeenpäin saimme tietää istuneemme tuolla vain 15 minuuttia! Tuo aika tuntui todella pitkältä kun seurana olivat vain omat kummalliset ajatukset elämästä ja kaikesta sekä kivusta huutavat jalat. Uskomatonta, että normisessiot saattavat olla monta tuntia pitkiä... Seuraavana päivänä istuimme hieman pidempään, tosin vain viisi minuuttia pidempään.

Lähtöpäivänä saimme tutustua japanilaiseen teeseremoniaan, joka oli todella mielenkiintoista. Odotin meditaation lisäksi juuri tuota teeseremoniaa eniten...


Tarjolla oli macchaa eli vihreää teetä. Kuppiin laitettiin macchajauhetta sekä kuumaa vettä, ja sitten tee vispattiin valmiiksi pienellä vispilällä. Tuloksena oli kauniin vihreä, vaahtomainen tee. Kuulostaa helpolta, mutta teen vispaaminen oli itse asiassa todella vaikeaa. Oikean ranneliikkeen löytämiseen menee hetki (itse en löytänyt sitä missään vaiheessa)! Teeseremoniaan kuuluu niin paljon kaikenlaista, että sen oppimiseen menee vuosia. Ihan uskomattoman hienoa hommaa!

Siitä se lähtee!
Pääsimme myös kokeilemaan tuollaisen teeseremoniassa käytettävän liinan taittelua. Oli kuulkaa hankalaa! 

Niin mitenkä se meni?
Meille myös näytettiin temppelistä löytyvä teehuone.

Ei mikään kovin iso huone!
Saimme kuulla todella mielenkiintoisia asioita tuosta huoneesta. Teehuoneet ovat tarkoituksella pieniä ja niissä on myös todella pieni sisäänkäynti, josta pitää mennä hieman kömpien pää edellä. Tuosta ahtaasta sisäänkäynnistä oli aikanaan mahdotonta viedä teehuoneeseen aseita (kuten miekkoja), joten ne oli pakko jättää ulkopuolelle. Teehuone on rauhan paikka, johon aseilla ei ole asiaa!

Temppelissä vietetty aika lukeutuu ehdottomasti elämäni mieleenpainuvimpiin. Temppelissä asuvat ihmiset olivat todella mukavia, hienoja ihmisiä, ja tahtoisin ehdottomasti palata tuonne joku päivä... Olemme kuulemma tervetulleita milloin vain, joten eiköhän tuo vielä tässä vuoden aikana toteudukin!