keskiviikko 19. elokuuta 2015

Viimeinen päivä

Jaa, yhtäkkiä lähdön hetki hiipii kimppuun ja minun täytyy lähteä huomenna Japanista kohti kotia. Taksi pamahtaa tuohon pihalle puoli kuudelta aamulla ja 7:50 lähtee lento kohti Naritaa. 11:00 ponnistaa ilmoihin sitten toinen lento, joka lentää suoraan Helsinkiin. Tämä päivä on mennyt hyvin tehokkaasti pakkaillessa ja siivotessa, sillä fiksuna tyttönä aloitin koko urakan vasta eilen... :D Noh ainakin kaikki on nyt pakattu ja huone siivottu! Hassua kirjoittaa tätä, kun näpyttelyn äänet kaikuvat tyhjässä huoneessa... 

Kaiken kaikkiaan vuosi vilahti ohi niin, että päätä huimaa! Kummallista tässä on nyt se, ettei lähtöni aiheuta minulle minkäänlaista haikeutta tai surua tai mitään muitakaan vähemmän kivoja tunteita. Milloinkohan se iskee? Ehkä lentokoneessa? Pitänee varalta ottaa nenäliinoja mukaan lennolle... jos vaikka alkaa aivastuttaa. Hyvin harvoin minusta saa kyyneliä irti, joten jos Sapporo sen saa aikaan niin nostan kyllä hattua.

Hmm taidan kirjoitella tarkemmin ajatuksia menneestä vuodesta kunhan saavun Suomeen, nyt voisin käydä etsimässä tuosta viereisestä kaupasta viimeiset Japanisyötävät ja ottaa rennosti lähtöön asti.

Nähdään pian~

p.s. Rakkaat tulevat vaihtarit. Ihan sama miten vähän tavaraa luulette haalivanne täällä vuoden aikana, sitä kuitenkin kertyy liikaa, joten varautukaa joko ostamaan uusia laukkuja tai lähettämään kallita postipaketteja. Itse nakkelin rekkalasteittain tavaraa pois ja silti laukkuuni löytyi jostain pari kiloa ylipainoa...

perjantai 7. elokuuta 2015

Työhommia

Jeeeee vihoviimoset kouluhommat on nyt hoidettu eli olen virallisesti lomalla! Kesälomani kestää tänä vuonna hulppeat pari viikkoa, sillä kotiin palatessani edessä on heti sekä työ- että opiskeluhommia. Kiireinen syksy on luvassa siis vaihteeksi kotopuolessakin! 

Jo pitkään olen aikonut kirjoitella tuosta lähikaupastani, mutta kanssani samassa asuntolassa majaileva ja samasta kaupasta ruokansa noutava Liisa kirjoitti tosi kattavan jutun samasta aiheesta, joten taidan vain olla laiska ja ohjata teidät hänen blogiinsa. Ajattelin siis kauppahommien sijaan tähän väliin nopsaa kirjoitella lyhyen postauksen työhommista, joita olen täällä tehnyt. Vaihtareita yleensä kannustetaan panostamaan opiskeluun mutta töiden tekemiselle täällä ei ole mitään varsinaista estettä. Jos siis rahapula uhkaa ja tuntuu, että opiskeluhommien ohella ehtii ja jaksaa tehdä myös töitä niin antakaa mennä vain! Itse olen tehnyt vain pari tosi lyhkäistä keikkaa, mutta useat vaihtarit täällä ovat tehneet osa-aikatöitä ihan vuoden alusta asti, jotkut vieläpä todella monessa eri paikassa.

Töiden tekemiseen tarvitaan lupa, eli ihan tuosta noin vaan ei töitä voi lähteä etsimään. Kyseisen luvan saa tosin suht helposti. Haetaan vain yliopiston toimistolta hakemuslomake, joka täytetään ja viedään paikalliseen... johonkin virastoon. Haha, siitä on hetki aikaa kun itse hain tuota lupaa... Noh, kuitenkin lappu täytetään ja viedään virastoon X (kartta ja ohjeet tulevat lomakkeen mukana joten ei huolta), mukaan passi ja residence card ja homma hoituu alle tunnissa riippuen siitä, miten paljon jonoa tiskille sattuu olemaan. Helppoa!

Itselläni on ollut tähän mennessä kaksi työkeikkaa. Olin joulun alla myymässä kaikenlaista Suomihärpäkettä Sapporon joulumarkkinoilla Rovaniemen kojulla. Olin siellä hommissa vain yhden päivän, mutta superhauskaa hommaa oli kyllä! Japanilaisten shoppailijoiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun höpöttelin heille myyntipuheita japaniksi...

Päiväni tonttuna
Nuo markkinat olivat muutenkin ihan huiput, siellä oli vaikka mitä ihanaa joulutavaraa myynnissä (itse ostin namia jouluteetä joltakin kojulta). Härpäkkeiden lisäksi markkinoilla oli tietty tarjolla ruokaa sekä glögiä! Glögi oli tosin tehty viiniin, ja itse hieman erimakuisiin mehuglögeihin tottuneina en ihan samanlaisia joulukiksejä saanut siitä kuin kotona mutta hullun hyvää se oli silti!

Toinen työhommani olikin melkoinen homma... Olin viikonlopun yli töissä mäkihypyn maailmancupin kisoissa! 

Tulkki...
Minulle kerrottiin, että kisoihin tarvittaisiin joku puhumaan tiimeille englantia ja kuuluttamaan asioita hyppyrimäellä englanniksi. Ajattelin että no tokihan minulta englanti luonnistuu mutta koko ajan korostin pomolleni, että japanini on vielä aika pahasti vaiheessa. Viikonloppu meni muuten aika hyvin, mutta yhdessä vaiheessa minut pistettiin tulkkaamaan lehtihaastattelua kahden japanilaisen lehtimiehen ja yhden tiimikapteenin välillä. En ehkä ole ikinä ollut niin paineessa missään kielitilanteessa! Sanoin lehtimiehillekin olevani vasta opiskelija ja että ihan kaikki kielen kiemurat eivät aivan luonnistu joten voisivatko he olla käyttämättä kovin kohteliasta ja monimutkaista kieltä sillä en ehkä ihan tajua... Sieltä tuli sitten kuitenkin niin uskomattoman vaikeita juttuja että minä ja sanakirjani oltiin jatkuvasti ihan solmussa! Noh haastattelu saatiin jotenkin suoritettua mutta kyllä oli tuskanhiki päällä vielä tuntikausia sen jälkeenkin...

Hommiini tuolla siis tosiaan kuului myös kuuluttaminen hyppyrimäellä. Huhhuhhuh kylläpä ekana päivänä jänskätti ihan hulluna! Ensimmäinen kuulutukseni taisi olla, että joku hyppäsi 150 metriä... :D Hups

Päiväni kuuluttajana
Tuossakin tilanteessa olin aluksi aika solmussa, sillä ohjeiksi minulle sanottiin vain että kuulokkeista kuuluu asioita japaniksi niin sano ne vain sitten englanniksi. Paniikki paniikki koska en minä edelleenkään ole tulkki!! Hyvin kai tuokin meni kunhan jänskätyksestä selvisin mutta sydänkohtaus meinasi hiipiä kimppuun koko päivän...

Kopista oli aika jees näköala
Toisen kuulutuspäivän aamuna
Toisena hyppyrimäkiaamuna keli oli mitä mainioin! Kuulutuskoppiin piti mennä vähän mutkan kautta, ensin hiihtohissillä ylös ja sitten portaita ja kaiken maailman tunneleita pitkin hieman rinnettä alaspäin. Näppäsin tuon kuvan aika pian hiihtohissistä noustuani. Aivan huippunättiä! Tuolla seisoin maisemia ihastellen ja alueen kaiuttimista kajahteli instrumentaalimusiikkia Henkien kätkemästä... Tuo oli ehdottomasti yksi isoimmista "kyllä kannatti tulla Japaniin" -hetkistäni.

Semmonen Sapporo
Tulevat vaihtarit! Suosittelen kokeilemaan töiden tekemistä täällä, jos suinkin jaksatte ja ehditte. Minulle karttui ainakin todella hienoja kokemuksia molemmista työhommista!

lauantai 1. elokuuta 2015

Kesä ja ilotulitteet

TÄÄLLÄ ON NIIN KUUMA

Lämpötila hivuttelee jatkuvasti kolmeakymmentä ja ilmankosteus on jotain 80-95% luokkaa... Asuntolahuoneeseeni paistaa aurinko aamusta iltaan, joten kylmä tämä huone ei todellakaan enää ole. Ennemminkin tuntuu siltä, kuin asuisin uunissa... Luulenpa, että olen jo aika hyvin paistunut kun lähdön hetki koittaa muutaman viikon päästä. Saatan jopa olla ylikypsä.

Vaihtoa on tosiaan enää muutama viikko jäljellä! Ensi viikolla edessä on vielä viimeiset kouluhommat (kaksi tenttiä), joiden jälkeen saan vielä nauttia Sapporosta pari viikkoa rauhassa lomaillen ennen kuin kone lähtee kohti Suomea. Lähden kotiin 20. elokuuta, joten päiviä on jäljellä enää 19! Hullua!

Täällä kesään kuuluvat olennaisesti ilotulitteet, ja ilotulitustapahtumia tuntuukin olevan jatkuvasti jossain. Kävin itse katsastamassa Makomanain ilotulitusmeiningit tuossa pari viikkoa sitten. Oli muuten ihan helkkarin hienoja paukkuja! Tässäpä muutama kuva, koska digikamerani yllätti ja niistä tuli jopa ihan hyviä:

Nebula
Värinebula
Uhuhuhu niin nättejä
Savu oli ajoittain aika pahasti tiellä
"Sieni"
Fazerin vihreä kuula!
Melko meiningit
Paikka oli aika jännä. Se oli jonkinmoinen stadion, jonka yksi reuna oli kokonaan ilotulitekäytössä. Istumapaikkoja oli stadionin vastakkaisella laidalla sekä keskellä. Me istuimme tuolla keskellä lattiatasolla ja oli kyllä aivan loistavat paikat! En ole ikinä nähnyt ilotulitteita noin läheltä, enkä yleensäkään noin hienoja... Ilotulitteiden mukana oli musiikkia ja paukut poksahtelivat lähes täydellisessä rytmissä. Tuo ilta on ehdottomasti yksi hienoimmista muistoistani tältä vuodelta!

Ilotulitteiden lisäksi kesällä esillä on myös yukata, eli eräänlainen kimonon tyyppinen mutta kevyempi viritelmä. Pitihän sellainen itsellekin hankkia kun nyt kerran oli mahdollisuus, ja oli kyllä hyvä ostos! Olen pitänyt tuota päälläni nyt kahdesti, kerran Makomanaissa ja kerran eilen, kun menimme katsomaan läheisen jokirannan ilotulitushommia. Nämä kuvat ovat eiliseltä.

Kampaus oli tässä vaiheessa iltaa jo hieman väsähtänyt...
Kampaus ei ollut ainut, joka oli hieman väsähtänyt.
Yukataan pukeutuminen ei ole mikään kovin simppeli homma, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Tuon vyön eli obin alla on jo kaksi muuta nauhaa, jotka pitävät erinäisiä kerroksia paikallaan! Eilen meillä oli onneksi japanilainen kaveri mukana, joka puki sekä minut että toisen kaverini jossain viidessä sekunnissa :D Itselläni tuon päälle pukeminen on vielä aikamoista rähmäkäpälän räpellystä mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa! 

Ostin oman yukatani tuosta viereisestä ostoskeskuksesta. Ostamaani settiin kuuluivat yukata, vyö eli obi sekä perinteiset sandaalit eli geta. Setillä oli hintaa n. 10000 jeniä eli n. 73 euroa mutta ostin siihen päälle vielä hiushärpäkkeen, pienen kassin sekä toiset kengät sillä settiin sisältyneet kengät ovat aivan kamalat. Ei niitä ole minun jaloilleni kyllä luotu! Kuvitelkaa kenkä, jonka keskellä on nuora joka tulee pottuvarpaan ja seuraavan varpaan väliin. Ongelma tässä on se, että nuora on oikeasti keskellä kenkää. Kaikki muut varpaat yhdessä eivät todellakaan vie yhtä vähän tilaa kuin pottuvarvas yksinään! 

Sepä niistä hommista. Aurinko alkaa olla sellaisissa asemissa, ettei enää tee mieli olla koneen ääressä. Tai ylipäätään missään. D: