3, 2, 1...

Ihan vasta oli kuukausi aikaa lentokoneen nousuun ja nyt vietän viimeistä yötäni Suomessa! Aika sanattomaksihan tuo vetää, mutta jospa silti yrittäisin jotain höpistä...

Viimeiset pari viikkoa olen hyvästellyt ystäviäni ja muita läheisiä, ja ei voi muuta todeta kuin että kylläpäs olen onnekas yksilö kun olen näin ihanien ihmisten sekaan löytänyt tieni! Erikoismaininta ihanalle perheelleni, joka järjesti minulle aivan huiput läksiäiset. Kyllä näiden muistojen kanssa kelpaa käydä merten takana kääntymässä. Jättimäinen kiitos vanhemmilleni ja pienelle veljelleni myös siitä, että jaksoivat Oulusta asti asioikseen lähteä saattamaan minua pitkälle matkalleni!

Lähdimme edellä mainittujen kotijoukkojen kanssa siis jo tänään pois Oulusta ja vietämme viimeisen Suomiyöni tätini luona. Täten hoidin pakkaamisen eilen ja voin kertoa, että helppo homma ei todellakaan ollut kyseessä! Tavoilleni uskollisena aloitin pakkaamisen aivan liian myöhään,  ja todella pitkän yön ensimmäinen tunteroinen vierähtikin jotakuinkin näin:

Olen uskomattoman huono pakkaamaan edes viikonloppureissuille, saati sitten koko vuoden kestäville (tämä on minulle lisäksi ensimmäinen laatuaan)! Pyörittelin vain tavaroita ympäri kämppää pitkin yötä koettaen saada edes jonkinlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea mukaan olisi otettava. Arvatenkaan tämä sählääminen ei edistänyt matkalaukkuni täyttymistä kovinkaan merkittävästi... Menin lopulta nukkumaan viideltä aamuyöstä saatuani edes joitakin vaatteita pakattua. Jotain sukkia tms. eli jee hyvä minä.

Ruhtinaallisten kolmen tunnin yöunien jälkeen minulle iski onneksi joku ihme pakkausreippauskohtaus, ja sain tungettua laukkuni täyteen tavaraa ennätysajassa! Laukun lopullinen paino oli jopa kertayrittämällä aivan sallituissa rajoissa. Sain myös tungettua laukkuun mukaan talvivaatteet, jotka olin alun perin jättämässä Suomeen niiden suuren koon takia. Minulle annettiin loistava vinkki, jonka jaan nyt teille; tyhjiöpussit. Yhteen pussiin sain mahtumaan toppatakin, suuren kaulahuivin sekä pipon, ja tilaa tämä pussi vei suunnilleen yhden viikatun paidan verran. Enemmänkin tavaraa pussiin olisi taatusti mahtunut jos olisin vain tajunnut vielä jotain ottaa. Ainakin ulkohousut jäivät kyydistä pois, huoh... Ei auta kuin ostaa paikan päältä. Myös villasukat jätin fiksuna tyttönä kotiin, mutta tätini antoi minulle upouuden parin mukaan joten ei hätiä mitiä! Kiitos~

Tänä iltana (tai noh, yönä) ja huomenna tarkistelen vielä, että kaikki paitsi ne ulkohousut on varmasti mukana. Sitten ei muuta kuin matkaan kohti... jotain! Perillä olen perjantaina, joten jotain "olen hengissä" -päivitystä lienee luvassa silloin. Jos sitä ei kuulu niin lähettäkää vaikka Sepe perään...

Paperisota

Lupasin kirjoitella vaihtoonhakuprosessista hieman tarkemmin, joten täältä pesee!

Tämä kuvastaa kyseistä koitosta aika osuvasti:

Haun ensimmäisessä vaiheessa haettiin SoleMOVEn avulla Oulun yliopiston vaihto-opiskelijaehdokkaiksi. Järjestelmään piti laitella kaikenlaisia lappuja, mm. opintosuoritusote, alustava opintosuunnitelma vaihdon ajalle sekä motivaatiokirje. Ilmeisesti tässä vaiheessa on aikaisemmin järjestetty hakijoille myös haastattelu, mutta meillä haastattelua ei syystä tai toisesta ollut ("nyyh"). Tämä vaihe oli siis aika kivuton, vaikka paperiviiltoja kertyikin jo muutamia.

Pian näiden hommien hoitamisen jälkeen sain eräänä helmikuisena maanantaina sähköpostia, jonka mukaan minut ja kolme muuta oli valittu Oulun yliopistosta ehdolle vaihtoon. Jee! Tämä innostus kesti ehkä noin sekunnin, koska viestiä eteenpäin lukiessani päällimmäiseksi tunteeksi nousi PANIIKKI.

Viestin mukaan meidän tuli saman viikon perjantaihin mennessä täytellä kaiken maailman hakulappuja, hakea lääkärintodistus, käydä keuhkoröntgenissä sun muuta mukavaa. Näistä ongelmallisimmaksi osoittautuivat lääkärintodistus ja keuhkoröntgen. Lääkäriaikaa samalle viikolle varatessa minulle lähinnä naurettiin, joten en voinut muuta kuin kantaa suuren määrän rahaa yksityiselle lääkärille. Keuhkoröntgeniin pääsin onneksi OYSiin, en uskalla edes kuvitella kuinka paljon se olisi maksanut yksityisellä... Jos siis olette hakemassa Oulun yliopiston kautta Hokkaidolle, varatkaa jo alkuvaiheessa lääkäriaika helmikuulle (me saimme sähköpostin 10.2. ja lomakkeet piti palauttaa 14.2.)! Yksityisellä käynti yhden vaivaisen lappusen takia sai sekä minut että lompakkoni varsin surulliseksi...

Yhden metsällisen verran paperia pyöriteltyäni sain kuitenkin hakemuksen palautettua ajoissa, ja olo oli voittoisa! Maaliskuun lopulla kolahti sitten sähköpostilaatikkooni paras sähköposti, jonka olen koskaan saanut. Siinä ilmoitettiin, että kaikki neljä hakijaa oli hyväksytty Hokkaidolle vaihtoon! Pienet tanssibileet pidettyäni huomasin, että kaikille muille hakijoille paitsi minulle oli myönnetty JASSO-stipendi, joka kattaa vaihtomenot aika tehokkaasti. Stipendi on 80 000 jeniä kuukaudessa (nykyisillään n. 585 euroa), joten hiemanhan tuo JASSOtta jättäminen kirpaisi... Pian tämän jälkeen tajusin tosin, että pärjäähän sitä opintotuella ja lainallakin, ja tanssibileet jatkuivat.

Hakuprosessi on siis kaiken kaikkiaan... mielenkiintoinen. Tietty nyt kun lähtö on varmistunut ja lähenee päivä päivältä, tuon paperisodan muisteleminen lähinnä naurattaa! Olen aika varma, että minulla ja paranevilla paperiviilloillani on aika huippu vuosi edessä :)

Alku

Ensimmäinen postaus eli heipä hei kaikille! Täällä kirjoittelee Saara, 24-vuotias englantia opiskeleva yliopisto-otus Oulusta. Olen lähdossä vuodeksi kauas kotoa ja olen päättänyt kirjoittaa blogia tuon vuoden ajan. Tästä se siis lähtee ja vieläpä hyvissä ajoin ennen varsinaista lähtöpäivää! Tuskin olisinkaan saanut blogia pystyyn enää lähdön jälkeen...

Tänä vuonna kohdalleni pätkähti siis yhdenlainen lottovoitto, kun Hokkaidon yliopisto Japanissa päätti hyväksyä vaihtohakemukseni. Vietän syyskuusta lähtien kokonaisen vuoden Sapporossa ihmettelemässä Japanin meininkejä! Olen odottanut tällaista mahdollisuutta kymmenisen vuotta, joten lähtö tuntuu vieläkin aivan uskomattomalta... Itse asiassa aloitin opiskeluni nimenomaan Oulun yliopistossa (myös Itä-Suomen yliopisto avasi minulle ovensa) osittain koska minulla oli varma tieto siitä, että Oulun yliopiston kautta minulla olisi joskus mahdollisuus lähteä vaihto-opiskelijaksi Japaniin.

"Mutta Saara, miksi blogillasi on niin kummallinen nimi?" Hyvä kysymys Saara, annahan kun selitän (...). Kuten joku saattoikin hoksata, on "soijapavut vihoissaan" anagrammi sanoista "vaihtovuosi Japanissa"! Miksi valitsin tämän nimen? No, ensinnäkin koska "vaihtovuosi Japanissa" on hitusen liian tylsä nimi minun makuuni (ja tarkistamatta voisin arvailla sen olevan jo varattu). Toisekseen... koska pystyin! Lisäksi, koska suomi on suomea, "soijapavut vihoissaan" voi tarkoittaa joko tätä

tai tätä!

Miten olisin voinut valita minkään muun nimen? Ah, suomen kieli, kuinka sinua armastan.

Perustin tämän blogin ennen kaikkea itseäni, perhettäni sekä ystäviäni varten. Perhe ja ystävät saavat näin mahdollisuuden lueskella kuulumisiani (tuskin ihan joka päivä tulee rupateltua nimittäin), ja itse saan purkaa ihmeellisiä ajatuksiani ja pohtia vaihtovuotta kirjoitetussa muodossa. Win-win? Toki olen iloinen, jos Japanista tai vaihto-opiskelusta tai vaihto-opiskelusta Japanissa kiinnostuneetkin saavat blogistani jotain irti! Yritän myöhemmin parhaani mukaan kertoilla myös käytännön järjestelyihin liittyvistä asioista (hakuprosessit sun muut), ja minulta saa toki myös kysellä mitä mieleen juolahtaa!

Ei muuta, palataan asiaan myöhemmin~