Opiskeluhommia

Voi ei, kovasti vannoin itselleni päivittäväni blogia vähintään kerran kuussa mutta niin se vaan toukokuu vilahti ohi (ja niin näköjään maaliskuukin, hups) eikä päivityksiä kuulunut! Pahoitteluni ja koetan parantaa tapani tässä viimeisten vaihtokuukausien aikana.

Japanielämääni on tosiaan jäljellä suunnilleen yhdeksän viikkoa, aivan uskomatonta! Mihin vuosi hävisi? Paljon on ehtinyt tapahtua ja varmasti ehtii tapahtua vielä tästä eteenpäinkin. Jospa nyt kuitenkin koettaisin ottaa vähän tapahtumia kiinni...

Lupasin kirjoitella opiskeluhommista, joten täältä pesee! Jos satunnainen opiskeluinfo ei satu kiinnostamaan, suosittelen skippaamaan tämän tekstiseinämäisen päivityksen. Muista aiheista on lisää päivityksiä luvassa piakkoin!

Elikkä vaihto-ohjelmani HUSTEP (Hokkaido University Short-Term Exchange Program) koostuu englanninkielisistä kursseista sekä japanin kielen opinnoista. Viisumivaatimusten mukaan opiskelijalla tulee olla vähintään 7 tuntia opintoja viikossa sekä vähintään 10 täkäläistä opintopistettä per lukukausi. HUSTEP-vaatimusten mukaan näistä kursseista vähintään neljä pitää olla HUSTEPin englanninkielisiä kursseja. Englanninkielisiä kursseja on aika laidasta laitaan. Itse tutustuin viime lukukaudella sosiologiaan, Japanin yhteiskuntaan, ihmisten välisiin suhteisiin Japanissa sekä Japanin nuorisokulttuureihin. Jätin suosiolla kaikki historiaan tai politiikkaan keskittyvät kurssit väliin, mutta sellaisia on tosiaan myös tarjolla (ja paljon muuta). Kurssitarjonnasta löytyy taatusti jokaiselle jotakin! Tällä lukukaudella opiskelen Japanin koulutussysteemiin liittyviä asioita, monikulttuurillisuutta Japanissa, sukupuolta ja seksuaalisuutta Japanissa sekä kielten oppimista (FLA ja SLA, first language acquisition ja second language acquisition). Näistä viimeksi mainittu on ehdottomasti lempparikurssini täällä, sillä se on todella mielenkiintoinen ja jopa liittyy pääaineeseeni (opiskelen kieltenopettajaksi)! Kurssin aikana olen jo kehitellyt useamman kuin yhden mahdollisen graduaiheen, pitänee vielä tosin hieman pohdiskella, hmm hmm...

Välimaininta: olen tosiaan vielä yliopisto-opiskeluissani kandivaiheessa (vaikka opiskelenkin viidettä vuotta mutta eipä puhuta siitä köh köh). Minulla on joitakin kursseja vaille valmis kandin tutkinto, mikä passaa minulle oikein hyvin sillä HUSTEP on kandivaiheen vaihto-ohjelma! Pyöräytin kandini kypsyysnäytteineen valmiiksi viime keväänä ja karkasin sitten ulkomaille. Toivon saavani täältä tarvittavat pisteet kandin tutkintoon mutta noh, katsotaan nyt...

Englanninkielisten kurssien lisäksi tarjolla on japanin kielen kursseja. Nämä ovatkin melkoinen sekametelisoppa, ja systeemi vielä muuttui puolessa välissä omaa vaihtovuottani joten helppoa ei ole ollut... Aika pian Japaniin saapumisen jälkeen vaihtarit tekevät lähtötasokokeen. Tämä koe tehdään tietokoneilla yliopiston tiloissa (tosin uuden systeemin myötä sen voi ehkä tehdä missä vain? emt). Koe on monivalintakoe, jossa täydennetään japaninkielisiä lauseita oikeilla vaihtoehdoilla. Voisin avautua tästä kokeesta muutaman esseen verran mutta tyydyn totemaan vain, että kokeeseen saisi tehdä aika suuria muutoksia. Sain kokeesta oikeiden vastauksien tietämisen sijaan päättelemällä tosi hyvät pisteet, ja minut nakattiin AIVAN liian korkealle tasolle. Tasoja on kolme; alkeistaso, keskitaso sekä edistynyt taso. Jouduin keskitason vaikeimmille kursseille (taso 3) vaikka oikea tasoni oli ehkä aika alkupäässä keskitasoa. Lisäksi kokessa ei oteta huomioon sitä, miten hyvin (tai huonosti) opiskelija osaa lukea kanjimerkkejä. Olen taistellut tämän ongelman kanssa alusta asti. Oman tasoni kursseilla oletetaan opiskelijoiden osaavan lukea hyvin paljon enemmän kanjimerkkejä kuin mitä itse osaan... Lienee sanomattakin selvää, että tunnit ovat olleet aika tuskallisia. Ymmärrän kyllä japaninkielistä tekstiä suht hyvin jos sitä luetaan minulle ääneen, mutta itse en osaa sitä ihan tuosta noin vaan lukea...

Huomautus tähän väliin: jos käy niin että koe sattuu menemään tosi huonosti vaikka oikeasti osaisikin paremmin, on aika lailla jumissa alemman tason kursseilla. Kursseja on lähes mahdotonta pomppia ylöspäin, mutta alaspäin siirtyminen hoituu yhdellä sähköpostilla. Suosittelen siis panostamaan kokeeseen ihan täysillä vaikka se tehdäänkin aika pian Japaniin saapumisen jälkeen... 

Tänne tullessani keskitason japanin kurssit oli jaettu aika kivasti aihepiirin mukaan. Muista tasoista en tosiaan tiedä mitään mutta keskitasolta löytyi lukemista, kirjoittamista, kuuntelua, kanjimerkkejä, kielioppia ja keskustelua omilta kursseiltaan joista sitten valittiin itseä kiinnostavat. Nykyään keskitason systeemi on hieman erilainen, sillä erilaisia kursseja on vain kolme; rikai (理解, lukemista ja kuuntelua), hyougen (表現, kirjoittamista ja esitelmiä), sekä yaritori (やり取り, keskustelua). Jokaiseen kurssiin kuuluu kaksi osaa, joista toinen on kaksi tuntia viikossa ja toinen yhden tunnin. Keskitason opiskelijat voivat ottaa joko molemmat (eli yhteensä kolme tuntia viikossa) tai vain kaksi kertaa viikossa järjestettävän. Kanjimerkkien ja kieliopin kursseja ei ole enää erikseen ollenkaan (paitsi ilmeisesti kanjikurssi, joka on tarkoitettu kiinaa äidinkielenään puhuville opiskelijoille), mikä on todella harmillista! Olin aivan innoissani saadessani viimeinkin siiryä keskitason kanjikursseille, jolloin minulle kerrottiin niiden katoavan täysin. Huoh... Nyt nämä kurssit tuntuvat olevan tyyliä "vähän kaikkea", mikä ei itseäni ainakaan suuremmin miellytä. Tämä on vain oma mielipiteeni, toivottavasti tulevat vaihtarit saavat näistä enemmän irti!

Huhhuh, siinäpä sitä! Jos joku tuleva vaihtari lukee tätä ja tahtoo tietää aiheesta lisää niin pistäkää ihmeessä viestiä (sähköpostiosoitteeni löytyy profiilisivulta) tai kommenttia, mielelläni vastailen kysymyksiin :)

Satunnaisia

Jaa ulkona tulee vissiin vähän lunta.

...

 Mikäs siis sen mukavampaa kuin päivitellä blogia ja hörppiä lämmintä teetä lämpimän viltin alla! Tämä viltti ja tuo teekuppi ovatkin olleet kovassa käytössä tänään, sillä olen viettänyt lauantaini epätoivoisesti kaikkia tuhansia hoidettavia opiskeluhommia vastaan taistellen. Lukukautta on jäljellä enää muutama viikko, ja parin seuraavan viikon sisään pitäisi saada väännettyä vielä neljä esseetä (joista yksi ryhmässä yhhh), yksi esitelmä sekä tietty kaikki normaalit opiskeluhommat joka kurssille, joihin helposti vierähtää tunti jos toinenkin jo muutenkin... Jos ei päivityksiä kuulu seuraavan parin viikon sisään, voitte olettaa minun kuolleen uupumukseen.

Löysin kamerastani satunnaisia kuvia, joita en ole muistanut vielä laittaa tänne. Täältä siis pesee!

Eräänä kauniina päivänä käytiin sushilounaalla sekä Sapporon tv-tornin huipulla!

Pieni osa syödyistä ihanuuksista

Voin kertoa, että hieman paremmalle maistui sushi kuin Suomessa... Kävimme syömässä liukuhihnasushia, joka on juuri sitä miltä se kuulostaa.

Siinä ne kiitää!

Kaupan läpi kulkee siis tuollainen liukuhihna, jolta sitten poimitaan asioita, joita tahdotaan syödä. Ihan listalta voi tosin tilata myös, itse teimme kumpaakin. Erilaiset lautaset ovat erihintaisia, joten aina tietää minkähintaista sapuskaa linjalta nappaa! Ainakaan tuossa paikassa lysti ei ollut kovin kallista. Pöytämme notkui tyhjistä lautasista, mutta silti hintaa per pärstä kertyi alle kymmenen euroa.

Makoisan lounaan jälkeen päätimme lähteä kävelylle, sillä ilma oli kaunis emmekä ole kauheasti vielä ihan vaan harhailleet Sapporossa. Lähinnä täällä tulee sahattua niitä samoja tiettyjä reittejä joka päivä, eikä pitkien opiskelupäivien jälkeen enää oikein löydy intoa lähteä vain harhailemaan. 

Sapporon aseman edustaa

Aseman kello

Tykkään tuosta kellosta jostain syystä todella paljon! Eihän se kummoinen ehkä ole, mutta ensimmäisten Sapporopäivieni aikana sen nähtyäni olin kyllä aika vaikuttunut. Se oli ehkä niitä ensimmäisiä "voihan vitsit olen Japanissa" -hetkiä...

Tv-torni

Aikamme tallusteltuamme päädyimme Sapporon tv-tornille! Olin kuullut, että tuolta huipulta on aika hulppeat näkymät, joten pakkohan siellä oli päästä kerran käymään. Enkä joutunut pettymään!

Korkealla!

Vuoria kaikkialla!

Mini-ihmisiä

Odori-puisto

Tällaiseen kaupunkiin olen eksynyt! Ei paha, vai mitä?

Näiden kuvien yhteydessä voisinkin selittää, miten Sapporossa suunnistetaan. Täällä ei ole teillä nimiä, vaan kortteleilla numerot. tv-tornista lähtien lasketaan kortteleita kaikkiin ilmansuuntiin. Oma asuntolani on esimerkiksi 8 korttelia pohjoiseen ja 11 länteen. Ihan näppärä systeemi kun siihen tottuu, mutta uusia paikkoja etsiessä esiintyy yleensä hankaluuksia siinä, ettei mitenkään tiedä millä puolella korttelia ne ovat. Siinä sitten pyöritään korttelia ympäri sen oikean vihdoin löytyessä...

Tv-tornin huipulla myytiin myös kaikenlaista matkamuistokrääsää.

Murto-osa myynnissä olevista jutskista

Sukkia!

Tuo punainen hahmo on tv-tornin maskotti. Hauska juttu sen nimestä; sen nimi on テレビ父さん eli "terebitousan". "Tou" voi tarkoittaa joko tornia tai isää riippuen käytetystä kanjimerkistä, ja tuon hahmon nimessä on käytetty isän kanjia. En muista mitä muita hahmoja perheeseen kuuluu, mutta torniperhe on siis olemassa! 

Ostin muuten sen jääkaappini ovessa olevan magneetin juuri tuolta! Siellä olisi ollut vaikka mitä muutakin kivaa, mutta hinnat olivat sen verran korkeita ja lompakkoni sen verran tyhjä, että jätin suosiolla ensi kertaan.

Söpö!

Tällaisen killuttimen olisin ostanut, jos lompakkoni olisi antanut myöten. Ehkä tuolla tosin tämän vuoden aikana pääsee käymään vielä uudestaankin, joten koppaanpa tuollaisen mukaani ensi kerralla!

Seikkailusta toiseen:

Vuoden alussa on japanilaisilla tapana käydä temppeleissä rukoilemassa onnekasta vuotta ja ostamassa mm. uudet onnenkalut vanhojen tilalle. Käytiin parin mukavan japanilaisen opastamana mekin onnea anomassa! Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ennen temppelialueelle astumista käytiin pesemässä kädet sekä suu ulkopuolella olevan altaan luona. Siihen oli erittäin tarkat säännöt, milloin pidät kauhaa missäkin kädessä ja missä järjestyksessä kaikki tehdään... Meinasi iskeä kauheat suorituspaineet! Sain kuitenkin peseytymisen suoritettua, ja pääsimme astumaan portista sisään. En tietenkään tajunnut ottaa kuvia tuosta altaasta saati sitten portista, mutta lupaan käydä tuollakin vielä uudestaan. 

Alttari

Portista sisään päästyämme oli aika hoitaa itse rukoilu. Tuolla alttarin edessä oli suuri alue, johon heitettiin itse valitsemansa määrä rahaa ja sitten rukoiltiin. Tähänkin oli hyvin tarkka järjestys, milloin heitetään rahat, milloin kumarrellaan ja milloin taputellaan käsiä... Onneksi muistin kaiken enkä tällä kertaa joutunut olemaan ばか外人 eli baka gaijin eli tyhmä ulkomaalainen!

Rukoilun jälkeen käytiin ostamassa onnenkalut seuraavalle vuodelle. Niitä oli vaikka minkälaisia; terveydelle, opiskelulle ja jopa lasten hankkimiselle oli omansa. Itse ostin tuollaisen opiskeluun onnea tuovan, koska näitä viimeisten viikkojen hommia hoitaessa kaikki mahdolliset apukeinot tulevat kyllä tarpeeseen... :D

Sieltä pystyi ostamaan myös tuollaisia puulaattoja, joihin saa kirjoittaa oman toiveensa tulevalle vuodelle! Myöhemmin nuo laatat poltetaan, jotta toiveet saataisiin toimitettua ylemmille tahoille. Tuossa kuvassa keskellä näkyy lempparitoiveeni; "toivon, että yllä olevien toiveet toteutuvat." Awww!

Tekemisen meininki

Opiskeluhommat on saatu tässä viimeisen viikon aikana sen verran mallikkaasti käyntiin, ettei blogin kirjoitukselle tahdo löytyä aikaa! Päivät vietetään luennoilla ja illat opiskellessa, huhhuh. Itse otin Hustep-kursseja vain sen vaaditun minimimäärän eli neljä (neljä kertaa puolitoista tuntia viikossa) ja japanin kursseja taisi olla viisi. Japanin tunnit ovat aina aamulla 8:45 alkaen ja kestävät sen puolitoista tuntia jokainen. Minulla on kielioppia kahdesti viikossa, kanjimerkkien kurssi kahdesti viikossa sekä lukemisen, kirjoittamisen ja kuuntelemisen kurssit kerran viikossa. Joka tunnilla on jonkinlainen testi ja Hustep-kursseille on aina kymmeniä sivuja luettavaa, joten ei kyllä ehdi tylsää tulla... Maanantait minulla on tosin vapaata, joten jipii pitkälle viikonlopulle!

Koetan nyt kovasti muistella, mitä kaikkea jännää on tullut tehtyä... Mainittakoon ainakin ensimmäinen karaokekokemukseni! Yhdellä vaihtaritytöistä oli synttärit, joita juhlistimme hillitysti erinäisiä juomia hörppien ja karaokea laulaen. Itsehän olen aivan loistava laulaja, ainakin jos tarkoitus on hajottaa ikkunoita tai kuulijoiden korvia... Karaoke siis jänskätti etukäteen melkoisesti. Aika pian sain kuitenkin huomata, ettei laulutaidon puute kenenkään meininkiä haitannut, ja pari kertaa tartuin mikkiin itsekin (tosin en kertaakaan yksin)! 

Taidan tunkea tähän väliin hieman satunnaisia kuvia, ettei ihan pelkäksi tekstiseinäksi kehity tämä postaus.

Ihana pyöräni, jonka mainitsin muistaakseni jo aiemmin! On vaan reppana niin tavallinen ja harmaa, etten aina meinaa löytää sitä Sapporon miljoonien pyörien seasta... Pitänee ostaa jotain värikästä teippiä tms jolla voin merkata omaisuuteni. Pidän tuosta pyörästä sen harmaudesta huolimatta todella paljon. Se liikkuu huomattavasti kevyemmin kuin Oulupyöräni ja siinä on ihanan kätevä kori!

Tässä pari kuvaa Hokkaidon yliopiston kampukselta. Kampusalue on aivan uskomattoman kaunis vanhoine rakennuksineen (näistä kuvia kunhan muistan ottaa niitä) ja suurine puistoineen. Kyllähän tuolla mielellään vuoden pyörii!

Meillä oli hyvin virallinen tervetuliaisseremonia tuossa viime viikolla. Pistettiin siis ykköset ylle ja mentiin kuuntelemaan omat nimemme ja erinäisiä puheita. Tuntui hieman hassulta tuo koko juttu, seremoniassa ei mennyt tuntiakaan ja sen jälkeen oli vain orientaatio (jossa ei tullut esille oikeastaan mitään uutta) sekä normaalit oppitunnit. Onneksi omat juhlavaatteeni eivät loppujen lopuksi olleet kovin juhlavat, olisi tuntunut hitusen turhalta pynttäytyä viimeisen päälle tuota varten...

Hustep-tyttöenergiaa!

Meillä on tosi mukava vaihtariporukka (tuossa kuvassa ei kyllä ole kuin murto-osa meistä), tykkään!

Seuraavaan postaukseen kirjoittelen sitten vierailustamme Hokkaidon historialliseen kylään. Lupasin näyttää teille myös nykyisen asumukseni, mutta niitä kuvia saatte odotella hetken... Olen tässä ensimmäisen kahden viikon aikana saanut kämppäni niin sotkuiseksi, että ei tästä kehtaa kuvia ottaa! Huone kaipaa kipeästi siivousta, en vain tiedä milloin ehdin tuon siivouksen suorittamaan kaikkien näiden opiskelu- ja seikkailumeininkien lomassa. Oi voi...

100% villaa!

Ilma kylmenee nopeasti, ja herkät korvani melkein jo tippuvat pyöräillessä... Kävin siis ostamassa sadan jenin kaupasta pari pientä lankakerää, joista ajattelin loihtia jonkinlaisen pannan korviani lämmittämään. Ihan pipoa en jaksa vääntää tähän hätään, ehkä sitten talvella.