Satunnaisia

Jaa ulkona tulee vissiin vähän lunta.

...

 Mikäs siis sen mukavampaa kuin päivitellä blogia ja hörppiä lämmintä teetä lämpimän viltin alla! Tämä viltti ja tuo teekuppi ovatkin olleet kovassa käytössä tänään, sillä olen viettänyt lauantaini epätoivoisesti kaikkia tuhansia hoidettavia opiskeluhommia vastaan taistellen. Lukukautta on jäljellä enää muutama viikko, ja parin seuraavan viikon sisään pitäisi saada väännettyä vielä neljä esseetä (joista yksi ryhmässä yhhh), yksi esitelmä sekä tietty kaikki normaalit opiskeluhommat joka kurssille, joihin helposti vierähtää tunti jos toinenkin jo muutenkin... Jos ei päivityksiä kuulu seuraavan parin viikon sisään, voitte olettaa minun kuolleen uupumukseen.

Löysin kamerastani satunnaisia kuvia, joita en ole muistanut vielä laittaa tänne. Täältä siis pesee!

Eräänä kauniina päivänä käytiin sushilounaalla sekä Sapporon tv-tornin huipulla!

Pieni osa syödyistä ihanuuksista

Voin kertoa, että hieman paremmalle maistui sushi kuin Suomessa... Kävimme syömässä liukuhihnasushia, joka on juuri sitä miltä se kuulostaa.

Siinä ne kiitää!

Kaupan läpi kulkee siis tuollainen liukuhihna, jolta sitten poimitaan asioita, joita tahdotaan syödä. Ihan listalta voi tosin tilata myös, itse teimme kumpaakin. Erilaiset lautaset ovat erihintaisia, joten aina tietää minkähintaista sapuskaa linjalta nappaa! Ainakaan tuossa paikassa lysti ei ollut kovin kallista. Pöytämme notkui tyhjistä lautasista, mutta silti hintaa per pärstä kertyi alle kymmenen euroa.

Makoisan lounaan jälkeen päätimme lähteä kävelylle, sillä ilma oli kaunis emmekä ole kauheasti vielä ihan vaan harhailleet Sapporossa. Lähinnä täällä tulee sahattua niitä samoja tiettyjä reittejä joka päivä, eikä pitkien opiskelupäivien jälkeen enää oikein löydy intoa lähteä vain harhailemaan. 

Sapporon aseman edustaa

Aseman kello

Tykkään tuosta kellosta jostain syystä todella paljon! Eihän se kummoinen ehkä ole, mutta ensimmäisten Sapporopäivieni aikana sen nähtyäni olin kyllä aika vaikuttunut. Se oli ehkä niitä ensimmäisiä "voihan vitsit olen Japanissa" -hetkiä...

Tv-torni

Aikamme tallusteltuamme päädyimme Sapporon tv-tornille! Olin kuullut, että tuolta huipulta on aika hulppeat näkymät, joten pakkohan siellä oli päästä kerran käymään. Enkä joutunut pettymään!

Korkealla!

Vuoria kaikkialla!

Mini-ihmisiä

Odori-puisto

Tällaiseen kaupunkiin olen eksynyt! Ei paha, vai mitä?

Näiden kuvien yhteydessä voisinkin selittää, miten Sapporossa suunnistetaan. Täällä ei ole teillä nimiä, vaan kortteleilla numerot. tv-tornista lähtien lasketaan kortteleita kaikkiin ilmansuuntiin. Oma asuntolani on esimerkiksi 8 korttelia pohjoiseen ja 11 länteen. Ihan näppärä systeemi kun siihen tottuu, mutta uusia paikkoja etsiessä esiintyy yleensä hankaluuksia siinä, ettei mitenkään tiedä millä puolella korttelia ne ovat. Siinä sitten pyöritään korttelia ympäri sen oikean vihdoin löytyessä...

Tv-tornin huipulla myytiin myös kaikenlaista matkamuistokrääsää.

Murto-osa myynnissä olevista jutskista

Sukkia!

Tuo punainen hahmo on tv-tornin maskotti. Hauska juttu sen nimestä; sen nimi on テレビ父さん eli "terebitousan". "Tou" voi tarkoittaa joko tornia tai isää riippuen käytetystä kanjimerkistä, ja tuon hahmon nimessä on käytetty isän kanjia. En muista mitä muita hahmoja perheeseen kuuluu, mutta torniperhe on siis olemassa! 

Ostin muuten sen jääkaappini ovessa olevan magneetin juuri tuolta! Siellä olisi ollut vaikka mitä muutakin kivaa, mutta hinnat olivat sen verran korkeita ja lompakkoni sen verran tyhjä, että jätin suosiolla ensi kertaan.

Söpö!

Tällaisen killuttimen olisin ostanut, jos lompakkoni olisi antanut myöten. Ehkä tuolla tosin tämän vuoden aikana pääsee käymään vielä uudestaankin, joten koppaanpa tuollaisen mukaani ensi kerralla!

Seikkailusta toiseen:

Vuoden alussa on japanilaisilla tapana käydä temppeleissä rukoilemassa onnekasta vuotta ja ostamassa mm. uudet onnenkalut vanhojen tilalle. Käytiin parin mukavan japanilaisen opastamana mekin onnea anomassa! Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ennen temppelialueelle astumista käytiin pesemässä kädet sekä suu ulkopuolella olevan altaan luona. Siihen oli erittäin tarkat säännöt, milloin pidät kauhaa missäkin kädessä ja missä järjestyksessä kaikki tehdään... Meinasi iskeä kauheat suorituspaineet! Sain kuitenkin peseytymisen suoritettua, ja pääsimme astumaan portista sisään. En tietenkään tajunnut ottaa kuvia tuosta altaasta saati sitten portista, mutta lupaan käydä tuollakin vielä uudestaan. 

Alttari

Portista sisään päästyämme oli aika hoitaa itse rukoilu. Tuolla alttarin edessä oli suuri alue, johon heitettiin itse valitsemansa määrä rahaa ja sitten rukoiltiin. Tähänkin oli hyvin tarkka järjestys, milloin heitetään rahat, milloin kumarrellaan ja milloin taputellaan käsiä... Onneksi muistin kaiken enkä tällä kertaa joutunut olemaan ばか外人 eli baka gaijin eli tyhmä ulkomaalainen!

Rukoilun jälkeen käytiin ostamassa onnenkalut seuraavalle vuodelle. Niitä oli vaikka minkälaisia; terveydelle, opiskelulle ja jopa lasten hankkimiselle oli omansa. Itse ostin tuollaisen opiskeluun onnea tuovan, koska näitä viimeisten viikkojen hommia hoitaessa kaikki mahdolliset apukeinot tulevat kyllä tarpeeseen... :D

Sieltä pystyi ostamaan myös tuollaisia puulaattoja, joihin saa kirjoittaa oman toiveensa tulevalle vuodelle! Myöhemmin nuo laatat poltetaan, jotta toiveet saataisiin toimitettua ylemmille tahoille. Tuossa kuvassa keskellä näkyy lempparitoiveeni; "toivon, että yllä olevien toiveet toteutuvat." Awww!