Tekemisen meininki

Opiskeluhommat on saatu tässä viimeisen viikon aikana sen verran mallikkaasti käyntiin, ettei blogin kirjoitukselle tahdo löytyä aikaa! Päivät vietetään luennoilla ja illat opiskellessa, huhhuh. Itse otin Hustep-kursseja vain sen vaaditun minimimäärän eli neljä (neljä kertaa puolitoista tuntia viikossa) ja japanin kursseja taisi olla viisi. Japanin tunnit ovat aina aamulla 8:45 alkaen ja kestävät sen puolitoista tuntia jokainen. Minulla on kielioppia kahdesti viikossa, kanjimerkkien kurssi kahdesti viikossa sekä lukemisen, kirjoittamisen ja kuuntelemisen kurssit kerran viikossa. Joka tunnilla on jonkinlainen testi ja Hustep-kursseille on aina kymmeniä sivuja luettavaa, joten ei kyllä ehdi tylsää tulla... Maanantait minulla on tosin vapaata, joten jipii pitkälle viikonlopulle!

Koetan nyt kovasti muistella, mitä kaikkea jännää on tullut tehtyä... Mainittakoon ainakin ensimmäinen karaokekokemukseni! Yhdellä vaihtaritytöistä oli synttärit, joita juhlistimme hillitysti erinäisiä juomia hörppien ja karaokea laulaen. Itsehän olen aivan loistava laulaja, ainakin jos tarkoitus on hajottaa ikkunoita tai kuulijoiden korvia... Karaoke siis jänskätti etukäteen melkoisesti. Aika pian sain kuitenkin huomata, ettei laulutaidon puute kenenkään meininkiä haitannut, ja pari kertaa tartuin mikkiin itsekin (tosin en kertaakaan yksin)! 

Taidan tunkea tähän väliin hieman satunnaisia kuvia, ettei ihan pelkäksi tekstiseinäksi kehity tämä postaus.

Ihana pyöräni, jonka mainitsin muistaakseni jo aiemmin! On vaan reppana niin tavallinen ja harmaa, etten aina meinaa löytää sitä Sapporon miljoonien pyörien seasta... Pitänee ostaa jotain värikästä teippiä tms jolla voin merkata omaisuuteni. Pidän tuosta pyörästä sen harmaudesta huolimatta todella paljon. Se liikkuu huomattavasti kevyemmin kuin Oulupyöräni ja siinä on ihanan kätevä kori!

Tässä pari kuvaa Hokkaidon yliopiston kampukselta. Kampusalue on aivan uskomattoman kaunis vanhoine rakennuksineen (näistä kuvia kunhan muistan ottaa niitä) ja suurine puistoineen. Kyllähän tuolla mielellään vuoden pyörii!

Meillä oli hyvin virallinen tervetuliaisseremonia tuossa viime viikolla. Pistettiin siis ykköset ylle ja mentiin kuuntelemaan omat nimemme ja erinäisiä puheita. Tuntui hieman hassulta tuo koko juttu, seremoniassa ei mennyt tuntiakaan ja sen jälkeen oli vain orientaatio (jossa ei tullut esille oikeastaan mitään uutta) sekä normaalit oppitunnit. Onneksi omat juhlavaatteeni eivät loppujen lopuksi olleet kovin juhlavat, olisi tuntunut hitusen turhalta pynttäytyä viimeisen päälle tuota varten...

Hustep-tyttöenergiaa!

Meillä on tosi mukava vaihtariporukka (tuossa kuvassa ei kyllä ole kuin murto-osa meistä), tykkään!

Seuraavaan postaukseen kirjoittelen sitten vierailustamme Hokkaidon historialliseen kylään. Lupasin näyttää teille myös nykyisen asumukseni, mutta niitä kuvia saatte odotella hetken... Olen tässä ensimmäisen kahden viikon aikana saanut kämppäni niin sotkuiseksi, että ei tästä kehtaa kuvia ottaa! Huone kaipaa kipeästi siivousta, en vain tiedä milloin ehdin tuon siivouksen suorittamaan kaikkien näiden opiskelu- ja seikkailumeininkien lomassa. Oi voi...

100% villaa!

Ilma kylmenee nopeasti, ja herkät korvani melkein jo tippuvat pyöräillessä... Kävin siis ostamassa sadan jenin kaupasta pari pientä lankakerää, joista ajattelin loihtia jonkinlaisen pannan korviani lämmittämään. Ihan pipoa en jaksa vääntää tähän hätään, ehkä sitten talvella.