Tällä ja edellisellä viikolla on ollut muutamia päiviä, joina olen yksinkertaisesti hajonnut. Loputtomat opiskeluhommat kaikessa runsaudessaan ovat saaneet minut aika tehokkaasti maahan, kuten myös yhtälailla loputon flunssa ja uhkaavasti hupenevat rahavarat. Paljon tuollaisia pieniä juttuja, jotka yhdessä monen muun pienen jutun kanssa saavat aikaan sellaisen olon, että joinakin aamuina tahtoisi vaan herätä omasta sängystä oman rakkaan vierestä maassa, jossa osaan lukea kaikki tuoteselosteet ja jossa on käytössä se saamarin nettipankki.
Asiaa ei helpota se, että tunnen jonkinlaista... syyllisyyttä noista huonoista päivistä, koska jumprahuiti elän tällä hetkellä yhtä suurimmista unelmistani ja ihan itse olen tänne halunnut, joten mitä sitä turhia vikisemään? Olen täällä myös vain vuoden, joten ei sitä arvokasta aikaa nyt saisi tuhlata asioista murehtimiseen. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että nuo ajatukset pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa ja itkeä silloin kun itkettää, jotta seuraava päivä olisi parempi.
Onneksi nuo ovat vaan yksittäisiä päiviä, ja tällä hetkellä olo on aivan loistava huolimatta siitä, että kuumetta pukkaa ja rahatilanne on ihan yhtä kökkö kuin aiemminkin! Huonojen päivien tapaan myös parhaat päivät rakentuvat pienistä asioista. Juoma-automaatista yliopistolla saa ihanaa lämmintä sitruunajuomaa jota voi hörppiä tuntien välissä. Opiskelukavereista tulee pikku hiljaa ystäviä. Yliopiston ruokalassa on hyvää ruokaa. Kerran viikossa tehdään käsitöitä ihanalla porukalla. Melonileipä on aina hullun hyvää. Onneksi siis huonojen päivien vastapainona on myös huippuhyviä päiviä ja vielä toistaiseksi hyviä päiviä on ollut huomattavasti enemmän. Ei muuta siis kuin eteenpäin mars! Asiat kyllä hoituvat jotenkin omalla painollaan (ja riisi on halpaa)
Tässä vielä musiikkia joka saa aina hyvälle (tai ainakin vähän paremmalle) tuulelle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti